39 vuotta, 14 vuotta yrittäjänä – ja silti tuntuu, että peli on vasta alussa
On olemassa syntymäpäiviä. Ja sitten on niitä päiviä, jolloin katsot ympärillesi ja tajuat – tämä kaikki on oikeasti tapahtunut.
Tänään on sellainen päivä.
May the 4th be with you.
4.5.
Ruusun päivä.
Isäksi pestattiin 8 vuotta sitten.
Nyt 39 vuotta mittarissa.
Ja 14 vuotta yrittäjänä.
Ja jos joku väittää, että tämä on ollut hallittu, järkevä ja looginen matka, niin hän ei ole koskaan ollut yrittäjä päivääkään.
Välillä tämä on muistuttanut enemmän vanhaa italialaista autoa:
äänekäs, arvaamaton ja täysin epäluotettava juuri silloin kun sitä eniten tarvitset.
Mutta silti.
Se on ollut oikea: kun tiet menee mutkalle, opit väkisinkin ajamaan paremmin.
Aamu, joka muistutti mikä oikeasti merkitsee
Heräsin tänään siihen, että sain Ferrarin.
Kyseessä on rakkautta saanut ja kovaa ajettu 70 luvun 512BB Berlinetta.
Ei mitään sijoitussuunnittelijan painajaista, vaan paremman: tyttäreni antaman. Pienen maranellon punaisen, mutta täydellisen. Sellaisen, jossa on enemmän tunnetta kuin yhdessäkään Maranellon tehtaalla koskaan hitsatussa koneessa.
Hän oli itse päättänyt ostaa sen minulle vapputorilta. Juuri tuon ajattoman klassikon.
Ja sitten se hänen kirjoittamansa kirja.
Ja ne taulut.
Papukaija. Punainen auto. Värit, ja sivellintyön tarkkuus 8 vuotiaalta.
Siinä kohtaa maailma tekee jotain hyvin yksinkertaista: se pysäyttää todellakin.
Koska kaiken tämän yrittämisen, rakentamisen, säätämisen ja selviytymisen keskellä – tämä on se syy.
Ei liikevaihto.
Ei strategia.
Ei se seuraava “iso liike”.
Vaan tämä.
14 vuotta yrittäjyyttä – eikä kukaan kerro tätä ääneen
Sanotaan, että vain noin 10–20 % yrityksistä selviää 15 vuoteen.
Se kuulostaa tilastolta.
Mutta oikeasti se tarkoittaa tätä:
Suurin osa luovuttaa.
Suurin osa väsyy.
Suurin osa katoaa hiljaa.
Ja sitten on se pieni porukka, joka ei välttämättä ole fiksuin, nopein tai edes lahjakkain.
Mutta ne eivät lopeta.
Niin kumpi se on minun kohdallani?
Olenko minä kestänyt…
vai onko maailma vain sietänyt minua tarpeeksi pitkään?
Rehellisesti? Molempia.
Ulkoa päin tämä voi joskus näyttää kolhitulta punaiselta pikkuautolta,
sellaiselta, jonka moni olisi jo jättänyt pihalle seisomaan.
Mutta ne, jotka tietävät… tietävät:
tämä ei ole mikään nopeasti kasattu ja yhtä nopeasti unohdettu viritys.
Tämä on klassikko.
Klassikko!
Ja pinnan alla on enemmän voimaa kuin ensisilmäyksellä uskaltaisi arvata.
Tämä ei ole ollut mikään “inspiraatiomatka”
Unohdetaan hetkeksi Instagram ja urheiluautot.
14 vuotta yrittäjyyttä näyttää oikeasti tältä:
päätöksiä ilman tietoa
öitä, jolloin et tiedä mihin suuntaan mennä
aamuja, jolloin silti menet
Se on sakeaa sumua. Kerran palasin puolimatkasta Pietariin, kun unohdin menokiireessä Katjan synttärit.
Se on sitä, että rakennat jotain ilman varmuutta siitä, tuleeko siitä koskaan mitään.
Ja jossain kohtaa tajuat yhden asian, joka erottaa ne, jotka jatkavat niistä jotka putoavat:
Motivaatio on täysin yliarvostettua.
Toimintakyky – se on se peli. Pitää palautua, että jaksaa uskoa tulevaan.
Tämä matka on aloitettu yhdessä Katjan kanssa, tämä ei ole ollut vain minun yritysmatkani tallinnaan, vaan tämä on ollut meidän yhteinen seikkailumme: meidän yritys.
Useampi elämä yhden elämän sisällä
Jos joku kysyy mitä olen tehnyt 14 vuotta, vastaus ei ole yksi tarina.
Se on monta.
Olen ollut aloittelija.
Olen ollut eksynyt.
Olen ollut varma.
Olen ollut täysin väärässä.
Loput on jo unohtunutkin.. Ja silti jatkanut.
Koska yrittäjyys ei ole suora viiva. Se on enemmän kuin sekopäinen kartta, jonka joku on piirtänyt pimeässä. Sillai monta tasoa päälekkäin sikin sokin da Vinci koodin tapaan.
Ja silti – jollain tavalla – alat oppia lukemaan sitä.
Ei teoriasta.
Vaan siitä, että olet ollut siellä. Sydämellä.
Se hetki kun kaikki muuttui
Noin 30-vuotiaana tuli se kysymys, jota moni välttelee loppuun asti:
“Haluanko oikeasti jatkaa näin?”
Vastaus ei ollut kaunis. Se oli suora:
En.
Ja siitä alkoi jotain, mitä ei voi suunnitella tai piirtää koneilla.
Hyppy.
Yhdessä Katjan kanssa.
Uuteen suuntaan, uusiin ihmisiin, uusiin tapoihin tehdä merkityksellistä työtä.
Ja tiedätkö mitä?
Se ei ollut helpompaa.
Mutta se oli oikeampaa.
Nyt – tämä hetki
39-vuotiaana seisot oudossa paikassa.
Et ole enää se nuori kaveri, joka kokeilee kaikkea.
Mutta et myöskään se, joka on valmis paketoimaan pelin.
Sinulla on jotain vaarallista:
kokemus
ja vielä aikaa
Se yhdistelmä… se ei ole mukava.
Se pakottaa.
Koska nyt et voi enää piiloutua selviytymisen taakse. Katjalta sain Bon Jovi ´84 kiertueen paidan ja sillä lähtee 15 vuosi käyntiin.
Nyt kysymys kuuluu:
mihin suuntaan tämä oikeasti menee?
Ja tämä on se totuus, jota et pääse pakoon
14 vuotta yrittäjyyttä ei ole tarina sitkeydestä.
Se on tarina muutoksesta.
Koska jos et muutu – peli on ohi.
Ja jos muutut liikaa väärään suuntaan – peli on silti ohi.
Se on jatkuvaa tasapainoilua.
Ja jollain kierolla tavalla… juuri siksi tämä on niin koukuttavaa.
—
Lopulta tämä päivä ei ole numeroista kiinni.
Ei 39:stä.
Ei 14:stä.
Vaan siitä, että katson tätä kaikkea Katjan kanssa ja voin sanoa:
olemme edelleen liikkeessä.
Ja ehkä se riittää.
Tai ehkä ei.
Mutta yksi asia on varma – seuraavat vuodet eivät tule olemaan jatkoa tälle.
Ne tulevat olemaan uusi taso.
Ja jos sinä, joka luet tätä, tunnet olevasi jumissa, väsynyt tai täysin hukassa suunnan kanssa…
niin ehkä ongelma ei ole siinä, ettet jaksaisi enää vaan siinä, että et ole vielä valinnut suuntaa, joka sytyttää sinut uudelleen.
Juuri siitä alkaa seuraava vaihe, jossa et enää vain selviydy, vaan rakennat elämää, joka tuntuu omalta; jos tämä resonoi, tule juttelemaan meille Malin Coachingiin tai kysy matalalla kynnyksellä, katsotaan yhdessä mihin sinun seuraava suunta oikeasti osoittaa.
—
Ja ennen kuin tämä päivä kääntyy illaksi, yksi asia on sanottava ääneen.
Kiitos Katja.
Ei pelkästään siitä, mitä olemme rakentaneet yhdessä ja parhaillamme rakennamme – vaan siitä, että olet ollut mukana myös niissä ”mediakiva” hetkissä, joista ei kirjoiteta todellisia blogeja. Niissä, joissa suunta on ollut hukassa, voimat vähissä ja silti on päätetty jatkaa. Yhdessä.
Tämä matka ei olisi tämä ilman sinua.
Eikä se olisi tuntunut tältä.
Ja kiitos meidän perheelle.
Siitä, että muistutatte joka päivä, mikä tässä kaikessa oikeasti on tärkeää.
Siitä, että tuotatte enemmän merkitystä kuin yksikään onnistunut projekti tai saavutettu tavoite.
Aina.
Lopulta kaikki rakentaminen, kasvu ja yrittäjyys palautuu tähän: keiden kanssa saamme kulkea.
Ja se… se on se ainoa mittari, joka oikeasti kestää aikaa.
Kirjoittaja
Ville Malinen
Tänään yrittäjä 14 vuoden kokemuksella, valmentaja ja suunnanrakentaja, joka on nähnyt sekä sumun että kirkkaan taivaan – ja oppinut kulkemaan molemmissa.
Tilaa uusimmat ajatukset ja oivallukset suoraan sähköpostiisi – seuraava suunta voi alkaa yhdestä viestistä.
👉 https://malincoaching.fi/uutiskirje/
