JOS TARVITSET VIIKONLOPUN SELVITÄKSESI TYÖVIIKOSTA..,
… JOTAIN ON PIELESSÄ
Sanon tämän nyt vähän rumasti.
Jos maanantaina alat odottaa perjantaita, en ole ihan varma, että tarvitset parempaa palautumista.
Ehkä tarvitset paremman maanantain.
Tai paremman työn.
Tai paremman tavan tehdä työtä.
Tai ehkä kokonaan uuden luvun elämässäsi.
Koska on olemassa asia, josta puhutaan yllättävän vähän.
Entä jos ongelma ei ole se, ettet osaa palautua?
Entä jos olet rakentanut elämän, josta sinun täytyy jatkuvasti palautua?
Siinä on pieni ero.
Ja aika helvetin iso merkitys.
Nuku enemmän.
Käy metsässä.
Meditoi.
Liiku.
Sauno.
Sulje puhelin.
Pidä lomaa.
Hengitä syvään.
Kaikki hyviä neuvoja.
Mutta jos palaat maanantaina samaan kuormittavaan rakenteeseen, olet käytännössä sammuttamassa tulipaloa samalla kun joku toinen kaataa bensaa kellariin.
Ehkä meidän pitäisi joskus lopettaa kysymästä:
“Miten jaksan tämän paremmin?”
Ja kysyä:
“Miksi minä rakennan elämäni tämän ympärille?”
Siinä alkaa kiinnostava keskustelu.
SHAKEN. NOT STIRRED.
James Bondilla on yksi ominaisuus, jota ihailen enemmän kuin autoja, pukuja tai sitä kuuluisaa juomatilauksen lausetta.
Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka pyytää anteeksi olemassaoloaan.
Hän tietää, missä on.
Hän tietää, mitä on tekemässä.
Ja kun tilanne muuttuu mahdottomaksi, hän ei jää hotellihuoneeseen viikonlopuksi palautumaan siitä, että joku ampui häntä kohti raketinheittimellä.
Hän vaihtaa maisemaa.
Me tavalliset kuolevaiset emme kaikki ehkä tarvitse Aston Martinia.
Emmekä todennäköisesti joudu keskiviikkona pelastamaan maailmaa SPECTREltä.
Mutta yksi asia on yhteinen.
Meilläkin on oikeus poistua tilanteista, jotka tuhoavat meidät.
Se on ehkä tämän koko tekstin tärkein ajatus.
Ei dramaattisesti.
Ei kostoksi.
Ei siksi, että kaikki muut ovat väärässä.
Vaan siksi, että elämä on liian lyhyt siihen, että käytät parhaat vuotesi yrittäessäsi todistaa olevasi tarpeeksi vahva kestämään kaiken.
SPECTRE EI OLE AINA ULKOPUOLELLA
Pahimmat viholliset eivät aina näytä vihollisilta.
Joskus ne näyttävät kalenterilta.
Joskus sähköpostilta.
Joskus asiakkaalta.
Joskus omalta yritykseltä.
Joskus kunnianhimolta.
Joskus siltä pieneltä ääneltä päässä, joka sanoo:
“Vielä tämä.”
“Kunhan tämä projekti loppuu.”
“Kunhan liikevaihto kasvaa.”
“Kunhan saan palkattua jonkun.”
“Kunhan lapset kasvavat.”
“Kunhan tilanne rauhoittuu.”
Ja sitten tilanne ei rauhoitu.
Koska seuraava tehtävä odottaa.
Seuraava asiakas.
Seuraava lasku.
Seuraava ongelma.
Seuraava tavoite.
Seuraava “ihan pieni juttu”.
Ja yhtäkkiä huomaat eläväsi elämäsi sivulauseissa.
Aina jonkin jälkeen.
Myöhemmin.
Sitten kun.
YRITTÄJÄN SALAINEN SUPERVORMA
Yrittäjällä on erikoinen supervoima.
Hän pystyy tekemään töitä, vaikka kukaan ei käske.
Se on myös yksi yrittäjän vaarallisimmista ominaisuuksista.
Kukaan ei tule sanomaan:
“Ville, nyt riittää.”
“Laura, sä riität jo.”
“Riitta, toi on jo riittävä noin.”
“Antti, sun ei tarvitse todistaa työllä riittävyyttä.”
Kukaan ei välttämättä sulje ovea puolestasi.
Kukaan ei välttämättä vie puhelinta kädestä.
Kukaan ei välttämättä sano:
“Sinun ei tarvitse vastata tähän enää tänään.”
Päinvastoin.
Yritys kasvaa.
Vastuu kasvaa.
Asiakkaat lisääntyvät.
Kalenteri täyttyy.
Ja sitten tapahtuu jotain kummallista.
Alun perin rakensit yrityksen saadaksesi vapautta.
Lopulta yrityksestä tulee työpaikka, josta et voi lähteä.
Onnittelut.
Olet juuri perustanut itsellesi erittäin hyvin brändätyn vankilan.
Premium-jäsenyys.
Kuukausimaksu maksetaan omalla ajalla. Eikä se ole vähennyskelpoinen kulu.
KUN KESTÄMISESTÄ TULEE IDENTITEETTI
Tässä kohtaa haluan olla erityisen tarkka.
Kestävyys on hyvä ominaisuus.
Sitkeys on hyvä ominaisuus.
Vastuunkanto on hyvä ominaisuus.
Mutta niistäkin voi tulla ansa.
Jos sinut tunnetaan ihmisenä, joka aina hoitaa kaiken, ihmiset alkavat luonnollisesti tuoda sinulle asioita, jotka jonkun muun pitäisi hoitaa.
“Sinä kun olet niin hyvä tässä.”
“Sinä kyllä pystyt.”
“Sinä olet aina hoitanut.”
Ja sinä nyökkäät.
Koska olet hyvä tyyppi.
Koska haluat auttaa.
Koska et halua tuottaa pettymystä.
Koska olet tottunut olemaan se, joka kestää.
Mutta kuuntele tätä:
Jos pystyt kantamaan kaiken, se ei tarkoita, että sinun pitäisi kantaa kaikkea.
Tämä on valtavan tärkeä ero.
Myös useassa tutkimassani manipuloinnin vastustamista käsittelevissä materiaaleissa korostuvat oman tahdon tunnistaminen, omalla kannalla pysyminen ja oman ajan arvon suojeleminen.
Ei siksi, että sinun pitäisi muuttua kylmäksi ihmiseksi.
Vaan siksi, että ystävällisyys ilman rajoja muuttuu helposti itseensä kohdistuvaksi väkivallaksi.
SINÄ ET OLE SPECTREN OMAISUUTTA
SPECTRE on hyvä vertauskuva juuri siksi, että se edustaa järjestelmää, joka haluaa kontrollia.
Ja joskus elämässä on pieniä SPECTRE-järjestelmiä.
Yrityksessä.
Ihmissuhteissa.
Työpaikoilla.
Organisaatioissa.
Jopa omassa päässä.
Niissä on yksi yhteinen piirre:
sinulle kerrotaan, mikä on mahdollista, mitä sinun pitäisi tehdä ja mitä sinun pitäisi sietää.
“Kaikki tekevät näin.”
“Ei täällä voi olla eri tavalla.”
“Jos haluat menestyä, sinun täytyy antaa kaikkesi.”
“Et voi sanoa asiakkaalle ei.”
“Et voi nostaa hintaa.”
“Et voi lähteä.”
“Et voi hidastaa.”
“Et voi.”
Tuo viimeinen lause kannattaa opetella kuulemaan tarkasti.
Koska joskus joku toinen kertoo sinulle rajasi.
Ja joskus sinä olet kertonut ne itse itsellesi niin monta kertaa, että olet unohtanut niiden olevan vain ajatuksia.
TIEDÄ, MITÄ HALUAT
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta.
Se ei ole.
Moni osaa kertoa erittäin tarkasti, mitä ei halua.
En halua olla väsynyt.
En halua stressata.
En halua tehdä tätä työtä.
En halua tätä asiakasta.
En halua tätä suhdetta.
En halua tätä elämää.
Hyvä.
Mutta mitä haluat?
Miltä tavallinen tiistai näyttää silloin, kun elämäsi tuntuu omalta?
Mihin käytät aikasi?
Kenen kanssa olet?
Mitä työsi mahdollistaa?
Mistä saat rahaa?
Mistä saat rauhaa?
Mitä haluat rakentaa?
Mitä et enää suostu uhraamaan?
Tässä kohtaa manifestaatio ei ole minulle sitä, että istutaan sohvalle odottamaan universumin pakettiautomaattia.
Manifestaatio on paljon arkisempi asia.
Näet suunnan niin selkeästi, että alat tehdä valintoja sen mukaisesti.
Visio.
Tarkoitus.
Arvot.
Sitten teot.
Vision, tarkoituksen ja arvojen selkeyttäminen sekä visualisointi liitetään vahvasti oman toiminnan ja käyttäytymisen muuttamisen yhteyteen.
Siinä on enemmän voimaa kuin yhdessäkään maagisessa hokemassa.
ELÄMÄSI EI TARVITSE OLLA PAKOREITTI
Minä en halua rakentaa elämää, jossa viikonloppu on pakoreitti.
En halua maanantain olevan vihollinen.
En halua lomaa, jonka tärkein tarkoitus on saada ihminen taas toimintakuntoiseksi.
Haluan jotain muuta.
Haluan maanantain, joka ei tunnu rangaistukselta.
Haluan työn, joka saa välillä haastaa minut ilman että se syö minut.
Haluan yrityksen, joka tuottaa rahaa ilman että se omistaa ihmisen.
Haluan kalenterin, jossa on tilaa ajatella.
Haluan ihmissuhteita, joissa ei tarvitse jatkuvasti arvailla omaa arvoaan.
Haluan kodin, jossa hermosto saa laskea kierroksia.
Haluan aikaa ihmisille, joita rakastan.
Haluan nauraa.
Haluan tehdä välillä aivan järjettömiä asioita.
Haluan istua saunassa niin pitkään, että maailman suurin ongelma on se, laitanko löylyä vai en.
Haluan tehdä töitä.
Haluan myös olla tekemättä niitä.
Haluan elämän, jossa molemmat ovat mahdollisia.
HENGISSÄ, KIITOS.
Tämä on ehkä kaikkein yksinkertaisin toive.
Ei täydellistä elämää.
Ei jatkuvaa onnellisuutta.
Ei kuusinumeroista tulosta ennen kuin täyttää neljäkymmentä.
Ei Instagramiin sopivaa aamurutiinia.
Vaan:
Hengissä.
Terveellä järjellä.
Omat ihmiset ympärillä.
Riittävästi rahaa hengittää.
Riittävästi vapautta valita.
Riittävästi rohkeutta sanoa ei.
Riittävästi nöyryyttä sanoa:
“En tiedä.”
Ja riittävästi viisautta sanoa:
“Tämä ei enää sovi minulle.”
Se on aika hyvä elämä.
JOSKUS PELASTAVA ENKELI ON IHMINEN, JOKA SANOI EI
Ajattelen tässä kohtaa tavallista ihmistä.
En supersankaria.
En miljonääriä.
En Bondia.
Vaan sitä ihmistä, joka istuu sunnuntai-iltana keittiössä ja katsoo puhelinta.
Huomenna taas.
Hän ei ehkä ole heikko.
Hän voi olla aivan helvetin vahva.
Ehkä hän on ollut vahva liian pitkään.
Ehkä hän on ollut se, joka on hoitanut.
Se, joka on joustanut.
Se, joka on ymmärtänyt.
Se, joka on maksanut.
Se, joka on vastannut itsensä kustannuksella.
Se, joka on tullut vastaan.
Se, joka on yrittänyt vielä kerran.
Jos tunnistat itsesi, kuuntele:
Sinussa ei välttämättä ole mitään korjattavaa.
Ehkä sinun tarvitsee vain lopettaa elämäsi rakentaminen sellaisten asioiden ympärille, jotka jatkuvasti rikkovat sinua.
Se voi tarkoittaa asiakkaasta luopumista.
Palvelun karsimista.
Hinnan nostamista.
Avun palkkaamista.
Työajan rajaamista.
Puhelimen sulkemista.
Yhden ihmissuhteen tarkastelemista rehellisesti.
Yhden vanhan uskomuksen haastamista.
Tai sitä, että myönnät itsellesi ensimmäistä kertaa:
“Minä en halua tätä.”
Se ei ole epäonnistuminen.
Se voi olla ensimmäinen rehellinen asia, jonka olet sanonut itsellesi pitkään aikaan.
ÄLÄ ODOTA, ETTÄ UNIVERSUMI TEKEE PÄÄTÖSTÄ PUOLESTASI
Tässä kohtaa haluan olla myös vähän ärsyttävä.
Koska “manifestointi” voidaan ymmärtää väärin.
Et ehkä tarvitse ajatusta, että pelkkä haluaminen saa maailman järjestymään.
Et ehkä voi visualisoida itseäsi ulos kaikista ongelmista.
Et ehkä voi ajatella laskuja maksetuiksi.
Et ehkä voi affirmoida huonoa liiketoimintamallia kannattavaksi.
Etkä ehkä voi meditoida huonosti kohdeltua itseäsi rakastavaksi ihmiseksi.
Vaikka voisitkin, niin yleensä tarvitaan mukaan teko.
Ja teko voi olla hyvin pieni.
Puhelu.
Viesti.
Hakemus.
Lopettaminen.
Aloittaminen.
Hinnan muuttaminen.
Kalenterin tyhjentäminen.
Avun pyytäminen.
Nukkumaan meneminen.
Ei siksi, että yksi teko muuttaa koko maailman.
Vaan siksi, että sinä muutat omaa asemaasi suhteessa siihen.
SHAKEN, NOT STIRRED — MUTTA EI RIKKI
Siinä on ehkä Bondin toinen oppitunti.
Kylmä pää ei tarkoita kylmää sydäntä.
Rauhallisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä.
Vahvuus ei tarkoita sitä, ettei koskaan tarvitse apua.
Ja rajat eivät tarkoita sitä, ettei välitä muista.
Päinvastoin.
Kun ihminen tietää, missä hänen omat rajansa kulkevat, hän pystyy olemaan aidosti läsnä myös muille.
Tätä ajatusta voi lähestyä myös empatian, kuuntelemisen ja aidon yhteyden kautta:
toisen ymmärtäminen ei edellytä oman itsensä kadottamista.
Se on minusta hieno yhdistelmä.
Selkä suorana.
Sydän auki.
Pää kylmänä.
JA SITTEN ON SE MAANANTAI
Kuvittele, että heräät maanantaina.
Ei siksi, että elämä olisi täydellistä.
Vaan siksi, että se on sinun.
Kahvi.
Aamun hiljaisuus.
Ehkä vähän liian paljon sähköposteja.
Yksi ärsyttävä asiakas.
Yksi ongelma, joka ei todellakaan ollut suunnitelmassa.
Elämä ei muutu Bond-elokuvaksi.
Eikä sen tarvitse.
Mutta jokin on muuttunut.
Sinä tiedät, mikä on tärkeää.
Tiedät, mistä olet valmis luopumaan.
Tiedät, mitä kohti olet menossa.
Ja ennen kaikkea:
sinun ei tarvitse enää ansaita oikeutta elää omaa elämääsi.
Silloin maanantai ei ole enää vihollinen.
Se on vain maanantai.
Ja ehkä se on juuri se vapaus, jota oikeasti kaipasit.
TÄMÄ ON MINUN MANIFESTINI
En halua elää niin, että vain viikonloppu pelastaa minut viikolta.
En halua yritystä, joka tarvitsee minut jokaiseen asiaan.
En halua kalenteria, joka kertoo arvoni.
En halua rahaa, joka maksaa vapauteni pois.
En halua ihmissuhteita, joissa minun pitää pienentää itseäni saadakseni olla rauhassa.
En halua jatkuvaa kiirettä, jota kutsutaan kunnianhimoksi.
En halua uupumusta, jota kutsutaan menestykseksi.
En halua selviytymistä, jota kutsutaan normaaliksi.
Haluan tehdä hyvää työtä.
Haluan ansaita hyvin.
Haluan kasvaa.
Haluan rakastaa.
Haluan nauraa. Ja naurattaa muita:)
Haluan auttaa.
Haluan rakentaa.
Haluan epäonnistua joskus.
Haluan oppia.
Haluan lähteä, kun jokin ei enää ole minua varten.
Haluan jäädä, kun jokin on taistelemisen arvoista.
Haluan elää niin, että minun ei tarvitse jatkuvasti paeta omaa elämääni.
Ja jos joku kysyy, mitä oikeastaan tavoittelen kaiken tämän keskellä?
Vastaan ehkä tällä kertaa ilman sen kummempaa filosofiaa:
Hengissä, kiitos.
Ja mieluiten niin, että elämä tuntuu omalta.
Shaken not stirred.
Mutta sydän edelleen mukana.
Koska lopulta emme tarvitse kaikkia maailman vakoojia, miljardöörejä tai supersankareita pelastamaan meitä.
Joskus tarvitsemme vain yhden ihmisen, joka pysähtyy meidän viereemme ja sanoo:
“Sinun ei tarvitse jatkaa näin.”
Ehkä tänään se ihminen olet sinä itse.
Ja ehkä siitä alkaa parempi elämä.
Lopuksi yksi kysymys
Kun ensi sunnuntaina huomaat ajattelevasi maanantaita, älä kysy ensimmäisenä:
“Miten minä jaksan taas tämän?”
Kysy:
“Mitä minun elämässäni pitäisi muuttua, jotta minun ei tarvitsisi jatkuvasti jaksaa tätä?”
Älä tee siitä heti täydellistä.
Valitse yksi asia.
Yksi päätös.
Yksi raja.
Yksi keskustelu.
Yksi askel.
Koska joskus elämä ei muutu yhdellä suurella päätöksellä.
Joskus se muuttuu sillä hetkellä, kun ihminen päättää, ettei hän enää hylkää itseään voidakseen pitää kaiken muun kasassa.
Sinussa ei ole mitään rikkinäistä. Mutta elämäsi rakenteita saa rakentaa uudelleen.
Ja jos tarvitset siihen rinnalle jonkun, joka ei katso sinua ylhäältä päin eikä myöskään sääli sinua, vaan auttaa sinua näkemään tilanteesi kirkkaammin ja ottamaan seuraavan askeleen, sitä varten me olemme täällä.
Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, sinun ei tarvitse selvitä yksin. Malin Coachingilla haluamme auttaa rakentamaan takaisin selkeyttä, rajoja, sisäistä voimaa ja tilaa elää — yksi todellinen päätös kerrallaan.
Kirjoittaja
Ville Malinen
Ville Malinen on yrittäjä, coach ja ihmisten kohtaaja. Hänen työssään yhdistyvät käytännön yrittäjäelämä, ihmisten kuunteleminen ja syvempi kasvu. Ajatus on yksinkertainen: elämässä ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi. Joskus pitää vain uskaltaa rakentaa ympärilleen elämä, jossa voi olla enemmän oma itsensä.
