Epävarmuuden vaarasta itsearvostuksen voittoon
Olen usein huomannut hakevani hyväksyntää ulkopuolelta, aivan kuin oma arvoni yrittäjänä olisi sidottu siihen, mitä muut ajattelevat tai kuinka monta onnistumista voin näyttää todisteeksi. Tämä on hyvin yleistä vielä tänäkin päivänä suorittamisen kulttuurissa ja toistuu usein kehityskeskusteluissa.
Kun itsetunto horjuu, jokainen epäonnistuminen tuntuu murskaavalta ja jokainen askel uuteen suuntaan vaatii enemmän rohkeutta kuin itse haluaisin edes myöntää. Pitkäjänteinen yrittäjyys ei ole vain liiketoimintaa. Se on jatkuvaa peiliin katsomista ja oman sisäisen äänen kuuntelemista. Minulle se ääni sanoo välillä, ettei vielä riitä, en riitä.
Vuosien varrella olen kuitenkin ymmärtänyt, että itsearvostus on pohja kaikelle. Ilman sitä itsevarmuus jää helposti ulkoiseksi rooliksi, joka horjuu heti, kun kohtaa kritiikkiä tai epäonnistumisia. Eli lähes päivittäin. Itsevarmuus puolestaan rakentuu teoista: jokainen kerta, kun uskaltaa kokeilla, oppia, onnistua – ja myös epäonnistua – vahvistaa sitä. Kun itsearvostus ja itsevarmuus kulkevat sulavasti rinnakkain, syntyy sisäistä voimaa. Se voima ei tarvitse jatkuvaa todistelua, se voima vain on ja pysyy. Se näkyy ulospäin luonnollisena karismana ja rauhallisuutena, jota ei voi teeskennellä.
Silti juuri ne hetket, kun olen kaatunut ja joutunut aloittamaan alusta, ovat opettaneet eniten. Näitä on ollut useampia matkani varrella. Olen oppinut, ettei epäonnistuminen ole lopullinen tuomio vaan harjoitus, joka vahvistaa. Kun en enää etsi arvoani muiden silmistä, vaan rakennan sitä sisältäpäin, uskallan kokeilla rohkeammin ja kestän paremmin myrskyt. Se sama epävarmuus, joka ennen sai minut epäröimään, onkin vähitellen osoittautunut voimavaraksi: se muistuttaa, että voin kasvaa, muuttaa suuntaa ja nousta aina uudelleen. Ja juuri siinä piilee tämän yrittäjän todellinen vapaus.
Ehkä nyt on aika pysähtyä ja kysyä itseltäsi: millaista uutta arvopohjaa haluat rakentaa, jotta uskallat kulkea eteenpäin uutta omannäköistäsi elämän polkua?
