Mitä tapahtuu, kun ihminen riisuu väärät luulot itsestään ja astuu oman voimansa eteen
Jokaisella työuralla tulee hetki, jota ei pysty suunnittelemaan etukäteen.
Hetki joka mittaa ihmisen, ei exceliä, tuloksia, raportteja tai ansioita.
Hetki jossa ei auta vuosien varautuminen, ulkoinen osaaminen tai täydellinen ansioluettelo, saati sitten tähtilogo autonavaimissa.
Se hetki näyttää, mitä jää jäljelle, kun roolit putoavat.
Minulle se hetki tuli eräänä marraskuisena aamuna.
Olin silloin vielä nuori, kokematon ja täynnä hiljaista epävarmuutta.
Olin valmistautunut ulkoisesti. Big time. Ylisuorittaja. Tekninen osaaja. Hyvä käytös. Hyvä fyysinen kunto. Hyvä raportointi. Vaatteet mint, kelloa ei näkynyt vielä ranteessa.
Mutta sisäisesti piilotin totuutta, jota en uskaltanut sanoa ääneen itsellenikään.
Halusin enemmän kuin uskalsin myöntää.
Halusin tehtävän, joka olisi minulle liian iso.
Halusin astua paikkaan, jonka ajattelin kuuluvan vain vanhemmille, paremmille, kokeneemmille tai varakkaammista kodeista tulleille. Jollekin elämässään ”paremmalle.”
Sitten tuli se hetki.
Uusi haastava työrooli oli aukeamassa ja edessäni seisoi henkilö, jonka päätös ratkaisi kaiken.
Hän oli arvonsa tunteva, tiukka mutta reilu ihminen. Sellainen jota ei voi miellyttää puhumalla ympäripyöreitä. Henkilö, joka todella riisuu liimatut lauseet ja lupaukset. Muistan aina, kuinka kunnioitin ja arvostin tuota tinkimätöntä mutta reilua meininkiä.
Tilaisuuteni koitti. Nyt mennään eikä meinata, ajattelin.
Tervehdittiin. Hän katsoi suoraan silmiin ja kysyi lyhyen kysymyksen:
”Sinäkö tähän rooliin etenet?”
Tiesin, että minun piti vastata tietyllä tavalla.
Sanoittaa se, mikä näytti järkevältä.
Pysyä siinä mihin olin hakenut.
Noudattaa suunnitelmaa, joka tuntui turvalliselta.
Viitata ansioluettelooni, työtaustaani, koulutukseen, suosittelijoihin, jotka paperissa pöydällä oli.
Mutta jokin sisälläni nousi pintaan.
Jokin, joka ei mahtunut pelon kehykseen.
Oma tahto. Oma totuus.
Avasin suuni ja kuulin sanovani:
”Kyllä. Haluaisin edetä pidemmälle. Mä palan siihen hommaan. Oon valmis oppimaan ja ottamaan vastuun siitä.”
Sydän hakkasi.
Mieli huusi: mitä helv**iä just teit Ville!
Kaikki suunniteltu romuttui.
Olin täysin ilman suojaa ja selitystä.
Hän ei reagoinut miltään.
Ei nyökännyt.
Ei hymyillyt.
Sanoi vain:
”Selvä. Sä voit mennä.”
Se tuntui tuomiolta. Ajattelin mokanneeni kaiken. Se siitä sitten.
Mutta todellisuudessa, juuri siinä hetkessä jokin minussa syttyi tai heräsi unilta.
Hetki joka paljasti sen mitä en ollut uskaltanut nähdä
Vasta viikkoja myöhemmin ymmärsin mitä oikeasti tapahtui.
Hän ei mitannut osaamistani.
Hän ei kuunnellut, mitä muut olivat minusta suositellut.
Hän ei arvioinut pisteitä tai hakemuksiani, saati sitten muita menneisyyden selityksiä.
Hän etsi totuutta ihmisestä roolin takana.
Kun sanoin sen, mitä sydän sanoi, en tehnyt sitä rohkeuden takia.
Tein sen pelosta huolimatta.
Ja sillä oli merkitystä.
Sama pätee työelämään kaikkialla.
Kun suorittaminen riisutaan, kun ihminen seisoo paljaana pelon ja mahdollisuuden rajalla, sieltä paljastuu kaksi voimaa jotka johtajat tunnistavat heti:
-
Rehellisyys
-
Sisäinen palo
Ne näkyvät kertaheitolla ihmisestä joka ei enää suorita, vaan seisoo.
Kun totuus tuli ulos suustani, se ohitti kaiken järjen.
En enää yrittänyt olla jokin.
Olin ihminen.
Sydän on aina mieltä nopeampi ja vahvempi.
Sitten ovi avautui
Eräänä sateisena päivänä sain kuulla:
”Tervetuloa uuteen rooliin. Sinut on valittu. Ilmoita palkkasi.”
Kaikki muuttui.
Sain vastuuta jota en olisi osannut pyytää.
Sain kollegoiden ja johdon luottamuksen.
Pääsin mukaan tehtäviin, jotka olivat johtajien sisäpiiriä, vastasin työstäni juuri tälle arvostamalleni henkilölle.
Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että minut nähtiin silloin läpi. Läpi luulojeni ja varautuneisuuteni.
Ei siksi että olisin ollut valmis, vaan siksi että olin rehellinen.
Se oli ensimmäinen kerta, kun joku ulkopuolinen kantoi minua.
Ei siksi että tarvitsin sääliä.
Vaan siksi että hän näki minussa ihmisarvon jonka olin kätkenyt.
Tämän jälkeen opin jotain tärkeää:
Ihmisen sisäinen palo ei näy silloin kun kaikki on helppoa. Se näkyy silloin kun ihminen uskaltaa olla tosi pelon keskellä.
Miten tämä muuttui myöhemmin yrittäjyydessä
Kun aloitin yritykseni, kuormaa tuli joka suunnalta.
Piti maksaa palkat. Pitää firma hengissä.
Mulle työntekijät ja alihankkijat on aina samaa perhettä, kuin omaa firmaa.
Kantaa vastuuta tietämättä tuleeko rahaa sisään.
Silti jatkoin.
En siksi että olisin ollut varma.
Vaan siksi että olin oppinut nuorena yhden asian:
Totuus kantaa pidemmälle kuin täydellisyys.
Isä sanoi tämän toisella tapaa, tehdään mitä haluaan, ei vain sitä mitä osataan.
Vielä tänäkin päivänä huomaan epäröiväni.
Kun talon hinta on suuri.
Kun auton hankinta tuntuu liialta.
Kun pelkään, että toiveeni rasittavat perhettä.
Tämä epäröinti ei synny järjessä.
Se syntyy omasta lapsen vanhasta muistosta.
Lapsena näin isäni kantavan yksin.
Näin kuinka hän piti talon pystyssä, hoiti yrityksen, osti minulle kevytmoottoripyörän, vaikka rahat olivat loppu.
Koin iloa ja syyllisyyttä samaan aikaan.
Opin ajatuksen:
”Jos haluan liikaa, joku muu joutuu maksamaan.”
Se ohjelma elää yhä kehossa.
Mutta nyt ymmärrän, että aikuisena minulla on lupa kasvaa siitä ohi.
Mitä tuo hetki oikeasti opetti
Se hetki nuorena opetti kolme asiaa:
-
Voima ei synny täydellisyydestä. Se syntyy siitä, että ihminen uskaltaa olla tosi.
-
Sisäinen johtajuus on sitä, että suunta pysyy vaikka pelottaa.
-
Ihminen voi ottaa vastaan hyvää ilman syyllisyyttä.
En olisi koskaan päässyt siihen paikkaan, ellei joku olisi nähnyt minussa enemmän kuin minä itse.
Mutta nyt aikuisena ymmärrän, että minun tehtäväni on jatkaa siitä eteenpäin.
Miten tuon totuuden voi tuoda nykyiseen elämään
Tässä kolme käytännöllistä tapaa, joilla kannat sisäistä johtajuuttasi:
1. Puhu aina suoraan, silloinkin kun jännität
Jännitys ei tarkoita, että teet väärin.
Se tarkoittaa, että sydän valmistautuu kasvamaan.
2. Katso ihmisiä läpi silmiin
Sinulla on kyky tunnistaa aitous, sama kyky jonka näit omassa papassasi, vanhemmassasi tai tuossa esimiehessä.
Käytä sitä.
Se tekee sinusta vahvan johtajan ja turvallisen ihmisen.
3. Salli itsellesi vastaanottaminen
Talo, auto, varallisuus, kasvu.
Mikään näistä ei vie muilta.
Elämä ei ole nollasummapeli.
Kun sinä kasvat, tilaa syntyy muillekin.
Mikä tämän kaiken merkitys oli
Tämä kohta ”minussa” tuntuu edelleenkin voimakkaana ja siksi sanon sen selkeästi:
Tuo kohtaaminen ei ollut sattuma.
Olen saanut kasvaa ja elää suurten miesten opissa.
Miehiä jotka ovat kantaneet enemmän kuin ovat kertoneet.
Miehiä jotka ovat tiedostaneet arvon sydämessä, ei papereissa.
Miehiä jotka ovat halunneet hyvää toisille, ilman että se oli keneltäkään pois.
Sinun tehtäväsi tässä samassa linjassa, ei ole selviytyä osanasi pelko ja syyllisyys. Sinun tehtäväsi on kasvaa.
Ja kasvu ei tapahdu silloin kun on helppoa.
Kasvu tapahtuu kun ihminen uskaltaa sanoa ääneen sen, minkä sisin tietää oikeaksi.
Se hetki kun leijona nousee lammasvaatteiden alta, voimaantuminen.
Loppuviisaus 19 vuoden takaa
It ain´t what you do, it´s how you do. Kun katson puoli elämääni taaksepäin 19 vuoden takaisesti, ymmärrän yhden asian kirkkaasti:
Se hetki jolloin riisuin kaiken selityksen ja sanoin totuuden oli hetki jolloin minä synnyin johtajaksi jälleen.
Ja nyt kun kannan perhettäni, yritystäni, tulevaisuuttani ja toiveitani, sama voima on yhä minussa. Ja myös sinussa.
Ei miellyttäen.
Ei esittäen.
Ei varoen.
Vaan seisten.
Tämä on minun tarinani.
Ja tämä on vasta alku.
Jos haluat vahvistaa omaa sisäistä johtajuuttasi ja rakentaa suuntaa joka tuntuu omalta, olemme täällä sinua varten: Yksilöcoaching, joka saa kipinää työunelmallesi.
