Moni yrittäjä puhuu nykyään vapaudesta.

Vapaudesta tehdä omia päätöksiä.
Vapaudesta rakentaa oman näköinen elämä.
Vapaudesta irtautua oravanpyörästä.

Ja silti moni tekee töitä kuin joku pitäisi jatkuvasti vakuuttaa siitä, että hänellä on oikeus olla olemassa.

Se näkyy kalenterissa, joka on täynnä mutta mieli tyhjä.
Se näkyy blogitekstissä, joka on koskettava mutta vaatii pientä viilaamista.
Se näkyy siinä, ettei lomalla osaa levätä ilman syyllisyyttä.
Siinä, että saavutuksen jälkeen tulee helpotuksen sijaan outo hiljaisuus:
“Pitääkö minun jo tehdä seuraava asia?”

Verkkokauppa piippaa tsing-tsing ja saat tilauksen suoraan puhelimeen:
”Pitääkö mun tehdä vielä jotain” vaikka tilaus on jo mennyt läpi.

Usein kyse ei ole kunnianhimosta. Ei oikeasti.

Vaan paljon vanhemmasta sopimuksesta, jonka ihminen teki joskus hyvin nuorena.

Lapsena me kaikki opimme jotakin rakkaudesta.
Toiset oppivat, että sitä saa vain olemalla helppo.
Toiset oppivat, että pitää menestyä.
Jotkut oppivat olemaan vahvoja, hyödyllisiä, iloisia tai näkymättömiä.

Hiljainen viesti oli:
“Kun olet tarpeeksi hyvä, sinut pidetään lähellä.”

Yksinkertainen rivi koodissa: “tee paljon, jotta sinut ehkä hyväksytääm.”

Ja siitä alkaa elämän mittainen projekti.

Silloin ihminen ei enää tee töitä vain rakentaakseen jotain.
Hän tekee töitä ansaitakseen hyväksynnän.
Ansaitakseen paikkansa.
Ansaitakseen levon ja palautumisen.
Ansaitakseen rakkauden.

Se on yksi syy, miksi niin moni työelämän ylisuorittaja näyttää ulospäin menestyvältä mutta elää sisältä jatkuvassa riittämättömyydessä.

Koska mikään saavutus ei koskaan tunnu lopullisesti riittävältä ihmiselle, joka yrittää tiedostamattaan todistaa omaa arvoaan.

Ja tämä on julma ansa.

Sillä yhteiskunta palkitsee tämän haavan.

Ylisuorittajaa kehutaan tehokkaaksi. Tästä todisteena enemmän tykkäyksiä LinkedIn -postauksissa.
Aina tavoitettavaa ihmistä kutsutaan luotettavaksi.
Sitä, joka unohtaa omat rajansa muiden vuoksi, pidetään hyvänä, ”tunnollisena” ihmisenä.

Harva huomaa kysyä yhtä pientä seikkaa:
miksi ihminen ei uskalla pysähtyä?

Moni yrittäjä ei pelkää epäonnistumista läheskään niin paljon kuin tunnetta siitä, ettei olisi enää tarpeellinen.

Se on eri asia.

Koska silloin vastassa ei ole vain hiljainen kalenteri — vaan vanha pelko:
“Jos en tuota arvoa, olenko enää arvokas?”

Siksi lepo tuntuu monelle lähes uhkaavalta.
Ei siksi, etteivätkö he olisi väsyneitä.
Vaan siksi, että pysähtyessä pinnalle nousee kysymys, jota on paennut vuosia työn, kiireen ja tavoitteiden alle.

Lepo ja palautuminen rasituksesta ei ole ”luksusta”, vaan välttämätöntä.

“Kuka minä olen ilman suorittamista?”

Ja ehkä juuri siinä kohdassa alkaa todellinen aikuisuus.

Ei silloin, kun oppii tekemään enemmän.
Vaan silloin, kun oppii olemaan ilman jatkuvaa todistelua.

Todellinen vahvuus ei lopulta ole loputon venyminen.
Se on kyky kestää se, ettei aina miellytä kaikkia.
Kyky sanoa ei ilman syyllisyyttä.
Kyky levätä ilman että kokee olevansa laiska.
Kyky vastaanottaa ilman tunnetta velasta.

Moni meistä huomaa vasta myöhemmin elämässä jotain hyvin surullista:
vietimme useita vuosia yrittäen tulla rakastetuksi luopumalla itsestään.

Ja siksi ehkä tärkein asia, jonka ihminen voi koskaan oppia, ei ole tehokkuus, kurinalaisuus tai edes itsensä kehittäminen.

Vaan tämä:

Sinun ei tarvitse ansaita oikeutta olla rakastettu.
Et työsi kautta.
Et hyödyllisyytesi kautta.
Et TÄYDELLISYYTESI kautta.

Koska lopulta syvin kaipuu ei koskaan ollut tulla virheettömäksi.

Vaan tulla nähdyksi.
Keskeneräisenä.

Ja huomata, että sekin riittää.

Jutellaan lisää yrittäjyydestä, suorittamisesta ja jaksamisesta

Jos tunnistit tekstistä itsesi, et ole yksin.

Meidän yrittäjätapaamisissa puhutaan rehellisesti siitä, mitä kulissien taakse usein jää:
paineesta, vastuusta, riittämättömyyden tunteesta, kasvusta — ja siitä, miten rakentaa yritystä ilman että kadottaa itseään samalla.

Tervetuloa mukaan minun ja Katjan seuraan sparraamaan yrittäjyyttä, ajattelua ja omaa jaksamista.

https://malincoaching.fi/tuote/business-coaching-1-h-tehosparraus-kahden-valmentajan-tuella/

__

Jos tämä teksti osui johonkin syvälle, et ole yksin. Jaa meille kokemuksesi täällä.

Kirjoittaja Ville Malinen

Kirjoitan ihmisyydestä, yrittäjyydestä ja siitä hiljaisesta paineesta, jonka moni kantaa sisällään näyttämättä sitä kenellekään.

Minua kiinnostaa erityisesti se, miksi niin moni menestyvä ihminen kokee jatkuvaa riittämättömyyttä — vaikka ulospäin kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Kirjoituksissani yhdistyvät psykologia, työelämän coaching, identiteetti ja modernin suorittamiskulttuurin varjopuolet. En usko siihen, että ihmiset uupuvat siksi, etteivät olisi tarpeeksi vahvoja. Usein he ovat olleet vahvoja aivan liian pitkään.

Haluan kirjoittaa rehellisellä tavalla, joka saa ihmisen pysähtymään hetkeksi oman elämänsä äärelle.

Ei täydellisyyden vuoksi.
Vaan siksi, että ehkä meidän ei tarvitse enää ansaita oikeutta olla riittäviä.