Moni matka alkaa vasta puolivälistä
Maanantai-aamu. Juuri tänään.
Kello ei ole vielä edes kunnolla hereillä, mutta mieli on jo ehtinyt järjestää sinulle todellisen väittelyn.
“Et ole tarpeeksi tehokas.”
“Muut ovat jo pidemmällä.”
“Katso nyt itseäsi.”
Pitäisi ja pitäisi, enemmän ja nopeammin..
Ja samaan aikaan joku LinkedInissä kertoo juosseensa ultramaratonin, kasvattaneensa liikevaihdon plus 400 prosenttia ja meditoineensa jääkylmässä vuoristossa alasti ennen aamukahvia.
Hienoa hänelle.
Minä istun välillä aamulla satulatuolissa tukka vinossa, kahvi puoliksi rinnuksilla ja mietin miksi helvetissä oma itseluottamus tuntuu joskus ilmapallolta sadepäivänä.
Vaikka elämässä on tehty yhtä sun toista.
On juostu yli 50 kilometrin lenkkejä.
Poljettu maantiepyörällä tuntikausia kaupungista toiseen.
Rakennettu yritystä väsyneenäkin.
Kannettu vastuuta silloinkin kun omat jalat ovat olleet enemmän puuroa kuin terästä.
Ja silti mieli kuiskaa:
“Olisit voinut tehdä enemmän.”
Se on erikoinen eläin tuo ihmisen pää.
Mikkeli, maastopyörä ja Guns N’ Roses
Olin ehkä 13-vuotias, kun usein lähdin perjantaina koulun jälkeen polkemaan maastopyörällä Mikkeliin.
Reilu kolme tuntia suuntaansa. Ja sitten takasin.
Guns N’ Rosesin Use Your Illusion 2 soimaan CD-soittimeen ja matkaan. Ei sykemittaria. Ei optimointia. Ei palautusjuomaa jossa olisi Himalajan vuorisuolaa ja kuun asentoa.
Vain poika, pyörä ja tunne siitä että maailma odottaa.
Matkalla pysähdyin usein Läsäkoskella uimaan. Muistan vieläkin miltä kylmä vesi tuntui jaloissa pitkän polkemisen jälkeen. Keho ei miettinyt aikaa. Se ei laskenut minuutteja.
Se sanoi vain:
“Tämä on elämää. Lisää tätä.”
Välillä pulahdus oli Puulassa, toisinaan Vaajakoskessa.
Uinnin jälkeen itse pyöräily sai täysin uuden vaihteen: nyt sitten mentiin.
Nuo pyörämatkat toimivat omana henkireikänä silloiseen nuoruuden elämääni.
Tästä johtuen, pyöräily on edelleenkin hyvin lähellä sydäntäni vielä tänäkin päivänä.
Ja ehkä juuri siinä kohtaa moni meistä eksyy aikuisena.
Me opimme mittaamaan kaiken, mutta unohdamme tuntea mitään.
Yrittäjyys tekee tämän monelle
Moni yrittäjä elää kuin olisi jatkuvasti hieman myöhässä omasta elämästään.
Vaikka oikeasti tekee enemmän kuin koskaan ennen.
Kalenterit täynnä asiakkaita.
Pää täynnä.
Puhelin täynnä.
Verkkokauppa pullistelee tilauksia.
Sydän välillä aika tyhjä.
Sitten katsot ympärille ja joku toinen näyttää juoksevan kevyemmin.
Siinä kohtaa alkaa se sisäinen sirkus.
Yksi ääni sanoo:
“Sinusta ei ole tähän.”
Toinen muistuttaa:
“Pitäisi olla pidemmällä.”
Kolmas haluaa jo luovuttaa ennen kuin viikko on edes alkanut: miksi edes aloittaa.
Ja silti.
Kummallinen asia tapahtuu aina, kun alkaa tekemään.
Kun avaan koneen ja alan kirjoittaa.
Kun valmennus alkaa.
Kun ensimmäinen oikea keskustelu asiakkaan kanssa käynnistyy.
Kun lakkaan tuijottamasta omaa epävarmuuttani ja keskityn auttamaan.
Jokin vaihtuu.
Ryhti suoristuu vähän.
Hengitys syvenee.
Kehossa tapahtuu pieni paluu kotiin.
Moni matka alkaa vasta puolivälistä
Yksi tärkeimmistä asioista jonka olen oppinut elämästä, yrittäjyydestä ja itsestäni on tämä:
Moni matka alkaa vasta puolivälistä.
Alku on usein pelkkää kohinaa.
Epävarmuutta.
Vertailua.
Turhaa jännittämistä.
Disneyn noitametsää: eli sitä että mieli yrittää keksiä sata syytä miksi ei pitäisi edes lähteä.
Vähän kuin kylmä suihku aamulla.
Joka ikinen kerta mieli yrittää neuvotella ulospääsyä.
“Ei tänään.”
“Huomenna sitten.”
“Et tarvitse tätä.”
Vaikka keho tietää jo totuuden.
Sama tapahtuu elämässä lähes päivittäin.
Moni luovuttaa juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi vain jatkaa polkemista vielä vähän pidemmälle. Koska vasta sen jälkeen epävarmuus alkaa jäädä taakse.
Sitten yhtäkkiä huomaatkin:
“Hetkinen… minä olen tehnyt tämän ennenkin, kymmeniä kertoja.”
Ja siitä syntyy syvempi itseluottamus. Sisäinen pöpöttäjä vaikenee.
Ei sellainen Instagram-itseluottamus missä hampaat loistavat ja Lamborghini kiiltää sateessa.
Vaan sellainen hiljainen luottamus.
Sellainen joka sanoo:
“Vaikka pelottaa ihan törkeästi, minä menen silti.”
Ehkä et tarvitsekaan täydellistä itseluottamusta
Ehkä suurin valhe mitä meille myydään on se, että itseluottamus syntyy ulkoisista saavutuksista.
Autot, kodit, sijoitussalkut, viikonlopun bileet.
Minä en usko enää niin.
Olen nähnyt ihmisiä joilla on rahaa, yrityksiä, seuraajia ja meriittejä, mutta sisällä asuu silti pieni poika tai tyttö joka pelkää ettei kelpaa.
Moni mersu pysäyttää tien laitaan hetkeksi, kun kuulee jotain ”oikeasti tärkeää” vaikkapa radiosta.
Ja olen nähnyt myös ihmisiä jotka ovat aivan rikki elämäntilanteensa keskellä, mutta heidän katseessaan on enemmän voimaa kuin monen menestyjän puheissa.
Koska todellinen itseluottamus ei ehkä synny vain voittamisesta.
Se syntyy siitä, että kohtaa itsensä yhä uudelleen.
Väsyneenäkin.
Epävarmana.
Keskeneräisenä.
Ja jatkaa silti.
Jos olet tänään vähän naama maassa
Kuuntele hetki.
Sinussa ei ehkä ole mitään vialla.
Ehkä olet vain ollut liian kauan sodassa itseäsi vastaan.
Ehkä olet unohtanut miltä tuntuu tehdä asioita ilman jatkuvaa ruoskaa niskan päällä.
Ehkä sinun ei tarvitse tänään mullistaa koko elämääsi.
Ehkä riittää että nouset.
Käyt vaikka jos ei nyt kylmässä, niin viileässä suihkussa.
Avaat koneen.
Soitat sen yhden puhelun.
Kirjoitat ensimmäisen kappaleen.
Poljet ensimmäisen kilometrin.
Loppumatka kyllä kertoo itsestään myöhemmin.
Koska oikeasti?
Moni matka alkaa vasta puolivälistä kun turhat on karistettu harteilta.
Ja joskus juuri se kaikkein epävarmin ihminen rakentaa kaikkein vahvimman selkärangan.
Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, sinun ei tarvitse selvitä yksin.
Me Malin Coachingilla autamme yrittäjiä ja elämässään kuormittuneita ihmisiä rakentamaan takaisin selkeyttä, rajoja ja sisäistä voimaa ilman jatkuvaa suorittamisen pakkoa.
Joskus yksi keskustelu riittää muuttamaan koko viikon suunnan.
Kirjoittaja: Ville Malinen
Ville Malinen on yrittäjä, coach ja ihmisten kohtaaja, joka yhdistää käytännön yrittäjäelämän, mielen kuormat ja aidon ihmisyyden samaan pöytään. Hänen kirjoituksissaan näkyy elämä sellaisena kuin se oikeasti on: välillä raskasta, välillä kaunista ja usein vähän molempia samaan aikaan.
Ehkä jokin tämän tekstin kohta osui sinuun.
Ehkä ärsytti, helpotti tai sai hetkeksi hengittämään vähän syvemmin.
Lähetä minulle palautetta ja jaa oma kokemuksesi.
Mistä aiheista haluaisit lukea lisää yrittäjyydestä, elämästä, epävarmuudesta, ihmissuhteista tai jaksamisesta?
