Aamun pastilli – jonka nauru jäi elämään

Aamulla lähdettiin tänään taas liikkeelle, tyttären kanssa samaan aikaan. Hän kouluun ekaluokalle, minä päivän töihin. Kevät oli siinä ilmassa — sellainen raikas, joka tuntuu keuhkoissa asti.

Olin vienyt polkupyörän valmiiksi ovelle. Ehdin seistä hetken portailla ja hengittää. Sellainen pieni hetki, joka tekee aamusta enemmän kuin pelkän lähtöhetken.

Tyttäreni tuli ulos, hyppäsi pyörän selkään ja sanoi heti:

— Haistapa mun hengitystä.

Hän oli napannut lähtiessään suuhunsa pastillin. Uusi maku — minttu-appelsiini. Ja voi että, hän oli siitä ylpeä ja innostunut pilke silmissään. Kevään aamussa se tuoksu oli kuin pieni ilotulitus.

Sanoin hänelle:

— Teit aivan oikein. Ota aamusta mikä tahansa pastilli, kunhan päivä alkaa hyvällä maulla.

Ja siinä hetkessä tajusin taas yhden asian. Yrittäjyys tarvitsee vastapainoksi hassuttelua. Panteraa pari napsua liian kovalla volalla. Aamun ilopastilleja. Sellaista intoa, kuin meidän noutajalla aamupalaa odottaessa heti kuudelta aamulla.

Sellaista lapsellisuutta, josta isosisko joskus sanoo:

— Sä oot niin lapsellinen, kasva aikuiseksi.

Mutta tiedätkö mitä? Harva firma, harva bändi, harva luova ihminen kukoistaa jäykkänä.

Muistan meidän aiemman mainostoimiston ent. Viestintäliigan seinällä, taiteellisen johtajan pöydän yläpuolella, oli iso Nirvanan taulu. Ei siksi että oltiin muka niin rock — vaan siksi, että muistettiin pitää ilo elossa.

Se syvä ilo ja hassuttelu ei synny pinnassa. Se tulee syvältä. Ja aina kun sen kaivaa esiin, elämä muuttuu kevyemmäksi.

Aamu alkaa siitä, mitä päätät kuunnella

Yrittäjyyden alkuvuosina minulla oli kaksi lähes pyhää elementtiä hyvän päivän aloittamiseen. Nämä olen tiedostanut jälkeenpäin tarkastikin.

Ensimmäinen oli auto.

Minä rakastan ajamista. Big time. Se oli minun oma hetkeni ennen päivän alkua. Moottorin ääni, tie edessä — siinä oli jotakin vapauttavaa.

Toinen oli radio.

Ja sieltä tuli Jaajo.

Kevyttä asiaa, törkyä, elämän tosiasioita — mutta huumorin kautta. Usein ajattelin:

— Eihän noin voi sanoa. Vai pitäisikö juuri noin sanoakin.

Mutta Jaajo sanoi niin. Ja se sai minut miettimään asioita uudella tavalla.

Se oli eräänlaista itsepohdiskelua, joka alkoi huomaamatta. Automatkat muuttuivat ajattelun hetkiksi. Ja siitä se laajeni. Monesti kaima Villen kanssa puhallettiin kaksi BMW:tä peräkkäin suomen halki ja huoltoasemalla autosta noustessa tauolle, molemmat sanottiin yhteen ääneen ”kuulitsä mitä toi Jaajo just puhui”.

Löysin Jari Sarasvuon puheohjelmia, tai ne alkoivat löytää minut. Sitten Esa Saarisen Aaltoyliopiston luentoja. Ja yhtäkkiä huomasin olevani kuin pienessä transsissa ratin takana — poimimassa ajatuksia sieltä täältä.

Siihen aikaan ei ollut Spotifyta. Oli CD-levyjä.

Muistan vieläkin Sinuhe Egyptiläisen. 25 levyä. Kuuntelin sen läpi kerran jos toisenkin.

Ja ymmärsin jotakin tärkeää.

Sille yrittäjälle, joka nousee viideltä tai kuudelta tien päälle — se radio ei ole vain ääntä. Se on seura. Se on voima. Se on muistutus siitä, että joku muukin on jo hereillä tekemässä työtään. Et ole yksin.

Yöllä ajetaan taksilla asemalle. Studiot syttyvät. Mikrofonit avataan.

Ja Suomi herää.

Päivä ei pysy kasassa ilman taukoja

Pidä työkykyä ja hymyä yllä pitkin päivää.

Jos päivä muuttuu pelkäksi istumiseksi — nouse ylös. Laita musiikki. Ota kahvi terassilla. Haukaa ulkoilmaa.

Minulla on tapana tehdä yksi asia kesken päivän.

Haen maastopyörän.

Ajan 10–15 minuuttia. Ei maratonia. Ei suoritusta. Vain liikettä.

Ja ajatukset alkavat virrata.

Talvella annan yhden hullun mutta toimivan vinkin: jos ei ole kuntopyörää, tuo oma fillari toimistoon. Putsaa hyvin ja laita nurkkaan.

Istu välillä satulaan.

Vaikka et polkisi metriäkään — keho tietää mitä se tarkoittaa.

Joskus kirjoitan blogitekstiä pyörän selässä. Sana tai kaksi — sitten taas poljetaan.

Ja kummasti syntyy tekstiä.

Tänä aamuna päätin kunnianosoitus mielessä kirjoittaa tämän reissumiehen näkökulmasta ABC:lla ja Pirkkalagolfin parkissa autossa. Mielikuvana sinulle, jos olet nähnyt latauspisteillä niitä myyjiä autoissaan ketkä tuijottavat kiireisinä ruutua vaikka akut on jo ladattu aikaa sitten.

Jos heräät väärällä jalalla — pukeudu oikein

Jos aamu tuntuu raskaalta, tee yksi asia.

Pue päälle parhaat vaatteesi. Laita tukka hyvin.

Se lempipaita. Ne kengät, jotka tuntuvat hyvältä. Se kello tai lippis, joka tuo hymyn huulille.

Ulkoiset valinnat muuttavat ja vahvistavat sisäistä tunnetta enemmän kuin moni uskoo.

Luovina toimistopäivinä minä vedän päälle HIMin paidan sananvapauden kunniaksi. Kaulaan oman Malin suvun kaulakorun. Ranteeseen Ferrari-kellon.

Ja jos liikun ulkona — Batman-lippis päähän.

Selkeä kokonaisuus. Toimii joka kerta. Tukee selvästi isosiskojen teorioita.

Muistan joskus kuulleeni neuvon:

Jos päivä tuntuu raskaalta — vedä päälle paras puku ja käy parturissa.

Ja tiedätkö mitä?

Se toimii.

Aloita päivä oikeasta kohdasta

Jos teet myyntityötä — aloita asiakkaasta, joka ostaa.

Jos teet luovaa työtä — aloita siitä, mikä saa sinut puhkeamaan kukkaan.

Kun päivä lähtee duurissa liikkeelle, on helpompi pysyä iloisena.

Huonosti alkanut päivä taas… se vaatii joskus melkein lottovoiton kääntyäkseen nousuun.

Mutta hyvin alkanut päivä kantaa pitkälle.

Aamun havainnosta tähän tekstiin

Aamulla sain idean tähän tekstiin oikeastaan yhdestä pienestä havainnosta.

Huomasin, että en ole kuunnellut radiota pitkään aikaan. Työ on muuttunut etävalmennuksiksi, Googlemeet-linkeiksi ja omassa työhuoneessa juotuihin aamukahveihin. Auto seisoo pihassa useammin kuin ennen, eikä sitä tarvitse käynnistää joka aamu samaan aikaan.

Ja siinä hetkessä ajattelin, että tämä on pakko kirjoittaa. Ei vain muistoksi itselle — vaan vinkiksi muille yrittäjille. Sellaisille, jotka vielä istuvat ratin takana aamuhämärässä, tai niille, joiden aamut ovat muuttuneet uudenlaisiksi.

Menin tarkistamaan, minä vuonna Jaajo oikein jäi pois aamuradiosta ja kas — elämä osaa joskus hymyillä takaisin.

Yllätys yllätys: huomasin, että Jaajo esiintyikin huomenna juhlalähetyksessä Radio Suomipopin taajuuksilla.

Ajattelin heti, että tämä on melkein merkki.

Sellainen muistutus siitä, että ilo ei oikeasti katoa minnekään. Se vain vaihtaa paikkaa, muotoa ja hetkeä.

Jos siis huomenna satut olemaan radion äärellä niin käy kuuntelemassa.

Ja pysähdy hetkeksi miettimään:

Mikä on sinun aamupastillisi, jolla työpäivä lähtee liikkeelle?

Onko se radio.
Hiljainen kahvi ennen muita.
Lyhyt lenkki ulkona.
Vai joku ajatus, joka saa sinut hymyilemään ennen kuin päivä ehtii kunnolla alkaa.

Koska lopulta yrittäjyys ei rakennu pelkistä suurista päätöksistä. Se rakentuu niistä pienistä aamun valinnoista, joita toistetaan vuodesta toiseen.

Ja ennen kuin tämä teksti päättyy, haluan sanoa vielä yhden asian.

Tämä on omistettu sinulle Jaajo Linnonmaa.

Niistä aamuista, kun Suomi vielä haukotteli ja me yrittäjät istuimme ratin takana kahvimuki kädessä, vähän väsyneinä mutta valmiina tekemään päivän työt. Sinä olit siellä jo ennen meitä: äänessä, hereillä, heittämässä läppää ja muistuttamassa, että elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Moni aamu olisi ollut raskaampi ilman sitä naurua. Moni ajomatka pidempi ilman sitä ääntä. Ja moni yrittäjän päivä olisi alkanut hiljaisempana ilman sitä hullunrohkeaa huumoria, joka sai välillä pyörittelemään päätä — mutta aina hymyilemään.

Kiitos niistä aamuista.
Kiitos niistä nauruista.
Ja kiitos siitä, että joku jaksoi olla ilon puolella silloinkin, kun moni muu vielä nukkui.

Arvostan.

__

Kirjoittaja: Ville Malinen

Ville Malinen on valmentaja ja yrittäjä, joka on kulkenut yrittäjyyden polkua vuosien ajan käytännön kautta — ratin takaa neuvottelupöytiin ja valmennusstudioihin. Hänen työnsä keskiössä on ihmisen kasvu, jaksaminen ja suunnan löytäminen elämän käännekohdissa. Tämä kirjoitus syntyi muistosta niistä aamuista, jotka rakensivat pohjan monelle työpäivälle — ja monelle oivallukselle.

Haluat kuulla Jaajoa livenä tai tilata hänet puhumaan tilaisuuteesi, se onnistuu täältä:
👉 www.jaajo.fi/yhteystiedot

Jos tämä teksti puhutteli sinua, tilaa uusimmat päivitykset ja ajatukset suoraan sähköpostiisi.
👉 https://malincoaching.fi/uutiskirje/