Ota lapsi mukaan töihin päivä

Tallin tuoksua, uteliaita silmiä ja yksi pieni hevosunelmoija

Työpäivä muuttuu aina paremmaksi, kun mukana kulkee lapsen avoin katse. Tällä kertaa se oli seitsemänvuotias Elle, joka asteli toimistolle itsevarmasti kuin kotiinsa. Hän on mukana toimistopäivässä varmoin ottein, kuin hevostallillakin, joten tästä syntyi aihe päivään. Tallilla Elle tervehtii jokaista hevosta nimellä, kuin joku, joka on selvästi tehnyt tämän ennenkin.

Päivä oli meille aikuisille hetki pysähtyä siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Ellen maailmassa hevosharrastus ei ole vain harrastus. Se on paikka, jossa hän hengittää syvemmin, keskittyy paremmin ja hymyilee useammin. Pyysimme häntä kertomaan, mitä hevoset merkitsevät. Vastaukset tulivat nopeasti ja ilman mutkia, kuten lapsilta usein.

Mistä kaikki alkoi

Elle kertoo kiinnostuneensa hevosista jo ennen kuin osasi kunnolla puhua.
“Olin 2 vuotiaana jo ponin selässä.”

Ensimmäinen selkeä muisto hevosen lähellä olemisesta on hänelle edelleen vahva.
“Ihanalta. Parhaalta. Best ever day.”

Nämä lauseet tiivistävät hyvin sen, miten pysyvä jälki eläin voi jättää pieneen ihmiseen.

Nykyinen harrastus arjen keskellä

Talli on Ellen paikka kasvaa, oppia ja testata uusia rajojaan. Kun kysyimme, mikä on hänen lempiasiansa hevosten parissa, vastaus tuli kolmiosaisena luettelona.
“Kavioiden putsaus. Uudet hevosystävät. Ratsastus ilman taluttajaa.”

Lempiruuna tai tamma oli helppo nimetä.
“Sohvi. Koska hän on lempeä.”

Oppiakin on tarttunut mukaan, ja se tuntuu aikuisen korvaan tärkeältä.
“Rauhoittumista.”
Lyhyt sana, mutta sen takana paljon kokemusta.

Tunne tallilla

Tallille saapuessaan Elle näyttää siltä kuin paino putoaisi harteilta.
Kysymys oli helppo.
“Millainen olo tallilla tulee?”
“Hyvä. Tosi hyvä. So good.”

Kun siirryimme puhumaan ikimuistoisista hetkistä, hän ei epäröinyt sekuntiakaan.
“Kaapo shirehevosen kanssa maastoratsastus.”
Tämä hetki on selvästi jäänyt kiinni sydämeen.

Unelmat, jotka kuljettavat eteenpäin

Vaikka Elle on vasta seitsemän, hänen listansa tulevista taidoista on pitkä ja kunnianhimoinen.
“Polo. Voltti hevosen selässä. Hurjia temppuja.”

Entä isoin unelma?
Tähän hän vastasi hymyillen.
“Oma hevonen. Sohvi. Ja 20 muuta. Talli järvenrantakodin pihalle. Aitaus veteen asti.”

Se on kunnianhimoinen näky, mutta juuri sellainen, jonka lapsen kuuluu sanoa ääneen.

Elle loi useita mieleisiä kuviaan tekoälyllä

Aiheina olivat tietenkin hevoset, koirat, joulu, ilmapallot, kukat ja uima-altaat.

Päivä, joka jäi mieleen

Kun työpäivä päättyi, me aikuiset olimme väsyneitä mutta kevyitä. Elle puolestaan oli täynnä energiaa ja valmiina kertomaan päivästä uudelleen ja uudelleen. Hän muistutti meitä siitä, että unelmien ei tarvitse olla kohtuullisia. Ne saavat olla isoja, värikkäitä ja välillä jopa hulluja.