Oletko koskaan miettinyt, miksi raha tuntuu aina karkaavan? Miksi tulojen nousu ei johda kestävään turvaan tai miksi rahatilanteen parantaminen tuntuu kuin yrittäisi juosta karkuun juurtunutta pelkoa, joka aina lopulta ottaa kiinni?

Me olemme pysähtyneet näiden kysymysten äärelle sekä omassa elämässämme että Coaching -asiakastyössämme. On ollut silmiä avaavaa huomata, että kyse ei ole vain käytännön osaamisesta tai ponnistelujen puutteesta. Kyse on paljon syvemmästä – siitä, miten suhtaudumme rahaan sisäisesti, alitajuisesti ja tunteiden tasolla.

Rahan pelko – näkymätön mutta vaikuttava voima

Moni ei edes huomaa, miten syvältä raha alkaa jännittää. Se ei tule vain epävarmuudesta tilin saldossa – se on opittu tunne, joka aktivoituu jo ennen kuin laskua edes avaa. Keho jännittyy, mieli sumenee. Reaktio on automaattinen: ”selviä”, ”selitä”, ”pelkää”. Muistan jo lapsuudessa 90-luvulla kun isäni työpäivän jälkeen käveli postilaatikolta pinkka laskuja kädessään kohti kotiovea ja tiesin, että kohta kannattaa vain lähteä ulos leikkimään, jotta ei jää vanhempien huolimyllyn kouriin.

Tämä pelko ei tuo ratkaisua, mutta se saa meidät tuntemaan, että olemme ”valmiita” kohtaamaan tilanteen – vaikka se lamaannuttaisi meidät. Pelko antaa meille tunteen, että kontrolli säilyy, koska ainakin reagoimme, edes jollain tavalla.

Mutta mitä jos tuo pelko ei autakaan meitä eteenpäin, vaan pitää meidät kiinni samassa kierteessä?

Miksi jäämme kiinni omaan palkka- ja rahaluokkaamme?

Yksi oivallus on noussut yhä uudelleen pintaan: me emme pysy tietyssä tulotasossa, elämäntyylissä tai rahasuhteessa sattumalta. Monet meistä ovat ohjelmoituja uskomaan, että rahaa saa vain kovalla työllä tai kivun kautta: rahan eteen on pakko tehdä kovaa työtä – ja paljon. Tai että nykyisestä ”mentaali- ja ajatustyöstä” eli entisestä unelmoinnista ei makseta. Että runsaus ei kuulu meille. Että meidän roolimme on ”selviytyä”, ei menestyä.

Olemme ehkä nähneet jo varhain ympärillämme rahan kanssa kamppailevia aikuisia – stressaantuneita, pelokkaita, jatkuvassa selviytymistilassa. Tämä malli jää alitajuntaamme, ja siitä tulee tuttu ja turvallinen, vaikka se olisi epämukava. Meille kehittyy identiteetti: minä olen se, jolla on tiukkaa. Ihan niinkuin vanhemmilla silloin joskus.

Ja vielä – vauraus voi tuntua identiteettiuhkalta. Mitä tapahtuu, jos en enää olekaan se, joka selviää vähällä? Kuka olen, jos elämä onkin kevyempää? Hyväksyykö vanhempani minut jos olenkin miljardööri ja menestynyt? Tämä kysymys voi pitää meidät kiinni vanhassa, vaikka pintatasolla tekisimme kaikkeni toisin.

Toistuvat toimintamallit – miten sabotoimme itseämme

Tunnistatko nämä tilanteet? Laskuja ei tee mieli avata. Tilin saldoa ei tee mieli tarkistaa. Rahakeskustelut tuntuvat raskailta tai kiusallisilta. Puhut rahasta vasta, kun on pakko. Saatat odottaa ulkoista pelastajaa – jotain tai jotakuta, joka ratkaisee tilanteen puolestasi, kun tilanne on tarpeeksi paha.

Nämä eivät ole merkkejä epäonnistumisesta. Ne ovat alitajuisia tapoja suojautua pelolta. Jos et näe, et joudu kohtaamaan. Jos lykkäät, ei tarvitse tuntea häpeää. Mutta samalla nämä reaktiot estävät meitä toimimasta.

Pelko → lamaantuminen → toimettomuus → puute jatkuu.

Lapsuuden perhe muodostaa meissä sääntöjä – heimosäännöt elämään. Heimosääntö voi näyttäytyä puolison valinnassa, työn saannissa tai vaikkapa palkkaluokassa. Maaginen raja tai lasikatto onkin ansainnassamme nimenomaan se, mitä vanhempamme aikanaan tienasi. Moni meistä myös pitää tiedostamattaan kiinni siitä, ettei ”ansaitse” parempaa. Saatamme rankaista itseämme rahallisesti, pienentää arvoamme, siirtää mahdollisuuksia pois, vaikka ne olisivat jo ovella.

Pelko pitää kiinni – mutta ei ole lopullinen totuus

Kun pelosta tulee tuttu, se alkaa tuntua normaalilta. Puute ei tunnu hyvältä, mutta se on tuttua – ja tuttu tuntuu turvalliselta. Tätä kutsumme sisäiseksi palkkaluokaksi. Siinä on rajat, lasikatto – joita emme ylitä, vaikka teoriassa voisimme.

Mutta tämä ei ole pysyvää. Se on ohjelmaa, jota voi purkaa. Ja muutos alkaa tietoisuudesta: kun näemme, mitä tapahtuu, emme enää elä reaktiolla. Kun tunnistamme pelon vaikutukset, pystymme kyseenalaistamaan sen vallan.

Muutos ei ala siitä, että teet enemmän tai pakotat itseäsi ”menestymään”. Se alkaa siitä, että kysyt itseltäsi: miksi raha tuntuu uhalta? Mitä pelkään menettäväni, jos se virtaisi kevyesti elämääni?

Rahan pelko ei ole rahasta kiinni

Tämä ei ole vain talouskysymys. Tämä on tunneperäinen, uskomuksiin sidottu, syvä ohjelmointikysymys – sillä raha on täysin neutraali energian muoto, joka virtaa veden lailla sinne mihin sitä johdetaan.

Rahan pelko:

• pitää meidät kiinni tutuissa tulotasoissa,

• aiheuttaa sumua ajatteluun ja päätöksentekoon,

• aktivoi häpeää ja riittämättömyyden kokemuksia,

• ja ylläpitää käsitystä, että pelko ja puute ovat luonnollisia olotiloja.

Me olemme nähneet, että tästä voi vapautua. Mutta se vaatii uudenlaista katsetta: ei lisää suorittamista, vaan lempeää tarkastelua. Vapautuminen alkaa, kun lopetamme juoksemisen ja pysähdymme kysymään – mitä oikeastaan pelkään, kun ajattelen rahaa? Unelmakipinä-yksilöcoachingissa me auttamme ohjaamaan elämääsi omalla äänelläsi. Lue lisää: 👉 malincoaching.fi/unelmakipina