Entä jos tänään teetkin sen rohkean teon, joka mieleen tuli aamun metsälenkillä?

Joskus lenkillä tulee mieleen ihminen.

Ajatus on pieni.

Laita sille viesti.
Soita.
Sano, että välität.
Pyydä anteeksi.
Kiitä.
Tai mene vain käymään.

Sitten järki astuu väliin.

”No en nyt viitsi.”

Ja ajatuksen annetaan juosta seuraavaan mutkaan.

Mutta entäs jos tällä kertaa et juoksisikaan sitä karkuun?

Tänään aamulenkillä päätin kirjoitaa tämän asian maailmalle.

Sanoitin sen niin hyvin kuin suomalaismies sen voi sanoa, maranellon punaisena tietenkin.

Ferrarin tallipäällikön käsky: nyt ajetaan

Vaikka elämä ei aina ole pelkkää Caffè Freddo con Ghiaccioa ja löysää päivää Vespan selässä, niin kuvitellaan hetkeksi, että olemme Maranellossa.

Aurinko paistaa varikolle. Kahvi on vahvaa, autot matalia ja jossain lähistöllä joku puhuu käsillään niin vauhdikkaasti, että suomalainen tarvitsee jo turvavyön.

Ferrarin tallipäällikkö seisoo varikkomuurilla.

Kuski odottaa käskyä.

Ja sitten radio napsahtaa päälle:

”Nyt. Mene.”

Ei siksi, että kaikki olisi jo valmiiksi täydellistä.

Vaan siksi, että juuri nyt tarvitaan rohkeutta tehdä päätös.

Elämässä tulee samanlaisia hetkiä.

Niissä ei aina tarvita viisaita neuvoja. Ei powereita kännykän näytöltä. Ei kolmen kohdan toimintasuunnitelmaa.

Joskus tarvitaan vain ihminen, joka uskaltaa olla toinen ihminen toiselle.

Eräänä iltana vastapäätäni istui itkevä nainen

Olin ulkomailla ja päädyin pöytään, jossa istui Siperiassa asuva venäläinen nainen.

Hän itki. Tämä oli aivan kuin lavastettu leffatilanne.

Tarjosin nenäliinaa ja jäin siihen.

Pian hän kertoi, että hänen autonsa sopimus oli katkaistu juuri hänen ensimmäisenä lomapäivänään. Palatessaan kotiin auto ei enää olisi siellä, mihin hän sen jätti.

Maailmanpolitiikka oli tullut lomamatkalle asti.

Siinä hetkessä pöydän ääressä ei kuitenkaan istunut politiikka.

Siinä istui ihminen.

Hän katsoi minua ja kysyi:

”Do you love me?”

No nyt.

Suomalainen mies ulkomailla, venäläinen nainen vastapäätä ja tilanne suoraan jostain elokuvasta.

Jalkapohjat painuivat maahan asti.

Mutta en jäänyt miettimään, mikä olisi oikea vastaus.

Sanoin sen, minkä sydän sanoi:

”I love you. We love you all.”

Ilman Ozzyn F-sanoja tällä kertaa.

Puhuimme hetken. Kerroin, että ymmärrän hänen tuskaansa. En hyväksynyt kaikkea mitä maailmassa tapahtuu, mutta pystyin kohtaamaan hänet ihmisenä.

Sitten halasimme.

Ja elämä jatkui.

Joskus ihminen ei tarvitse ratkaisua

Muutama ilta sitten olin itse se itkevä nainen.

Tai ainakin melkein.

Katja istui vastapäätä ja minä purin ulos huolta, ahdistusta, suuttumusta ja pelkoa. Raha oli tällä kertaa se autotallissa seisova pahaa-aavistamaton syyllinen.

Ysin jälkeen illalla talouskassan saldo ei vastannutkaan tallipäällikön odotuksia.

Siitä se sitten lähti.

Yksi asia johti toiseen ja yhtäkkiä pöydällä oli koko päivän stressi, syksyn työt, koulukauden aloitus ja kaikki muu, mikä oli päivän aikana jäänyt käsittelemättä.

Rahalla oli siinä oikeastaan sivurooli.

Se oli vain näyttämölle tuotu auto, jonka päälle kaikki päivän tunteet päättivät kiivetä.

Katja oli kallio.

Hän kuunteli.

Oli siinä.

Lopulta halattiin.

Tulipalo sammutettu.

James Bond suoristaa takin, pyyhkäisee kengät ja lähtee seuraavaan tehtävään.

Kaikki hyvin.

Tätä taitoa me tarvitsemme enemmän

Me kohtaamme jatkuvasti ihmisiä, joiden käytös näyttää järjettömältä.

Työkaveri räjähtää.

Asiakas etuilee.

Joku tötöilee liikenteessä.

Puhelimeen vastataan liian kireästi.

Kaupan kassalla joku käyttäytyy kuin olisi henkilökohtaisesti julistettu sodaksi koko ihmiskuntaa vastaan.

Ja joskus näin on.

Mutta aika usein siellä kulisseissa on vain huolestunut isä.

Väsynyt äiti.

Pelästynyt yrittäjä.

Ihminen, joka ei osaa sanoa:
”Minulla on nyt vähän vaikeaa.”

Silloin meidän ei aina tarvitse korjata ihmistä.

Voimme vain olla hetken.

Kuunnella.

Ottaa vastaan.

Ja tarvittaessa sanoa:

”Kerro. Minä kuuntelen.”

Muistan lapsuudesta isoisän sylin.

Sen turvallisen tunteen, kun pappa katsoi silmiin ja kysyi:

”Kerropa mikä on hätänä.”

Ei hän tarvinnut siihen pitkää puhetta.

Olemus riitti.

Tallipäällikön ääni formula ykköskuskille: rauhoittava, varma, suora.

Sinä olet turvassa. Aja tämä kierros loppuun.

Rohkeus ei aina näytä rohkealta

Ehkä lenkillä mieleesi tullut rohkea teko ei olekaan mikään suuri elämänmuutos.

Ehkä se on viesti.

Puhelu.

Anteeksipyyntö.

Halaus.

Kiitos.

Tai se, että jäät pöydän ääreen, vaikka toinen ihminen itkee.

Sinun ei tarvitse aina tietää mitä sanoa.

Sinun ei tarvitse olla terapeutti, pelastaja, guru tai elämäntapavalmentaja.

Joskus tärkeintä on olla ihminen.

Olla siinä silloin, kun toinen tarvitsee jotakuta.

Ja ehkä juuri siinä on yksi aikuisen ihmisen suurimmista voimista:

Et pakene toisen tunnetta. Et myöskään huku siihen. Olet siinä, jalat maassa ja sydän auki.

Sitten kun tulipalo on sammutettu, pyyhitään kengät.

Suoristetaan takin kaulukset.

Ja lähdetään rakentamaan uutta miekkaa autotalliin.

Sillä elämä ei pysähdy tunteisiin.

Tunteet kuuluvat elämään. Niitä ei tarvitse pelätä.

Ja jos tänään tulee se hetki, jolloin sydän sanoo:

”Tee se.”

Kuuntele sitä.

Ferrarin varikkomuurilta tulee käsky.

Nyt. Mene. Ole rohkeasti oma itsesi.

Ehkä juuri sinun rohkeutesi on tänään jonkun toisen turva.

Minä jatkan tämän kirjoituksen jälkeen seuraavaan tehtävääni. Senkin ajatus pompsahti mieleeni samaisella aamuisella lenkillä.

Ehkä joku toinen nappaa siitä ajatuksen ja kirjoittaa siitä vielä oman mielipiteensä maailmalle.

Ja niin sen kuuluukin mennä.

Yksi lähtee ajamaan seuraavaa kierrosta. Toinen ottaa vastaan sen ajatuksen, joka juuri nyt tarvitsee tulla sanotuksi.

Nyt mennään.

Jos tunnistit itsesi tästä

Jos elämässä on tällä hetkellä liikaa kierroksia päällä, kaikkea ei tarvitse selvittää yksin.

Malin Coachingilla uskomme siihen, että ihminen voi rakentaa takaisin selkeyttä, sisäistä voimaa ja turvallisuutta ilman että hänestä täytyy ensin tehdä joku toinen.

Jos kaipaat rinnalle ihmistä, jonka kanssa voi puhua suoraan ja ilman turhaa hienostelua, olet tervetullut juttelemaan kanssamme elämän haasteista ja uusista ajatuksista.

Lempeä muutos -valmennuksessa käännämme haasteita voimavaroiksi erilaisin tehtävin sekä yhdessä mielikuvaharjoituksilla.

👉 Tule kanssamme yksilövalmennukseen.

Joskus rohkein teko ei ole lähteä kovempaa. Se on uskaltaa jäädä siihen, missä sinua tarvitaan.

Kirjoittaja

Ville Malinen on yrittäjä, coach ja ihmisten kohtaaja. Työpäivinä hän pukeutuu Maranellon punaiseen ja yhdistää käytännön elämän, yrittäjyyden ja ihmisen sisäisen kasvun kokemukseen, jossa kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Hänen kirjoituksissaan saa näkyä sekä elämän rosoisuus, rallienglanti, että se hetki, jolloin jalat jälleen löytävät maan.

Tilaa meidän ajatukset suoraan sähköpostiisi ja saat lisää ajatuksia elämän tasapainosta, rajoista, ihmisyydestä ja sisäisestä voimasta: Malin Coachingin uutiskirje