Se aihe, josta meidän on pakko puhua juuri nyt

on palautumisen rohkeus ja ihmisen todellinen työkyky juuri nyt.

Minäpä kerron tästä aamusta. Aurinkoinen aamulenkki järvenrantaan ja kaurispari vaelsi läheisellä pellolla.

Eilen oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Sellainen, joka herättää miehessä sen vanhan voiman – tekee mieli tarttua hommiin, laittaa kädet saveen ja saada asioita aikaan.

Tämä aamu alkoi henkilökohtaisilla ja perheen talousasioilla. Sellaista elämää, mitä moni meistä kantaa hiljaa harteillaan. Päätin lähteä suodattamaan ajatuksia ulkotöihin – reippailemaan pihalle, vaihtamaan auton renkaat omin käsin.

Ja sanon suoraan – kiitos vaan siitä, että vielä on mahdollista hoitaa ja huoltaa auto itse. Se on pieni asia, mutta samalla iso muistutus siitä, että keho toimii ja kädet osaavat.

Katja lähti sovittuun tapaamiseen.

Ja sitten tuli hetki, joka pysäytti.

Minulle tuli täydellinen uupumus. Sellainen, joka ei kysy lupaa. Makasin varmaan puoli tuntia lattialla palautuen. En tehnyt mitään. En selittänyt mitään. Olin vain.

Ja siinä lattialla, unen rajamailla, mieli alkoi tehdä sitä mitä se tekee, kun sille antaa tilaa. Ajatukset kirkastuivat. Mieleen nousi asioita, joita voisi tehdä – ja sieltä syntyi virta tätä blogia varten.

Siinä hetkessä ymmärsin taas kerran sen, mistä meidän on pakko puhua juuri nyt:

palautumisen rohkeudesta.

Kun maailma kiihtyy, vahvin ei ole se joka jaksaa eniten – vaan se joka uskaltaa palautua

On yksi aihe, joka nousee yhä uudelleen esiin, kun katson ihmisten elämää, työelämää ja hyvinvointia – ei vain numeroina tai trendeinä, vaan ihmisten silmistä.

Palautumisen rohkeus.

Ei pelkkä lepo.
Ei pelkkä loma.
Vaan syvä, tietoinen palautuminen – henkinen, fyysinen ja emotionaalinen.

Jos minun pitäisi nostaa yksi keskustelun aihe ihmiskunnalle tänään – työstä, hyvinvoinnista ja elämästä – se olisi juuri tämä.

Koska totuus on tämä:
ihminen ei romahda työn määrästä, vaan palautumisen puutteesta.

Ja tämä näkyy nyt kaikkialla.

Me rakensimme tehokkuuden kulttuurin – mutta unohdimme ihmisen

Muistan keskustelun erään tuntemani yrittäjän kanssa.
Katse samea. Selkä jäykkä. Puhe nopeaa.

Hän sanoi viralliselta kuulostavasti:
”Kyllä minä vielä jaksan. En vaan tiedä miksi mikään ei enää tunnu miltään.”

Se lause pysäytti.

Ei siksi, että se olisi harvinainen.
Vaan siksi, että se on liian yleinen.

Meidän yhteiskunta on opettanut ihmiset suorittamaan – mutta ei palautumaan.
Tekemään – mutta ei pysähtymään.
Selviytymään – mutta ei elämään.

Ja tässä kohtaa puhun nyt sinulle kuin isoveli, kuin valmentaja, kuin mies joka on itsekin joskus ajanut koneensa liian kovaa:

Palautuminen ei ole heikkoutta.
Se on korkein muoto vastuuta.

Henkinen palautuminen – hiljaisuus ei ole tyhjyyttä, se on voimaa

Kun katson tätä aihetta syvemmin – niin psykologian, joogisen filosofian kuin elämän kokemuksen näkökulmasta – yksi asia nousee kirkkaana:

Ihmisen mieli tarvitsee hiljaisuutta samalla tavalla kuin keho tarvitsee unta.

Ei pelkästään some-taukoa.
Ei pelkästään viikonloppua ilman töitä.

Vaan tilaa olla ilman roolia.

Ilman selittämistä.
Ilman suorittamista.
Ilman tarvetta olla hyödyllinen.

Moni pelkää tätä.
Hiljaisuus tuntuu aluksi levottomalta.

Mutta tiedätkö mitä tapahtuu, kun ihminen antaa itselleen oikeuden olla hetken tekemättä mitään?

Ajatus kirkastuu.
Tunne tasaantuu.
Sisäinen ääni alkaa kuulua.

Ja sieltä syntyy suunta.

Fyysinen palautuminen – keho ei valehtele koskaan

Keho on rehellisin opettaja.

Se ei lähetä sähköposteja.
Se ei pidä palavereja.

Mutta se puhuu.

Kuumeilevana päänsärkynä.
Unettomuutena.
Jatkuvana väsymyksenä, jota kahvi ei enää korjaa.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka yrittävät ratkaista elämänsä kriisiä lisäämällä työmäärää.
Lisää projekteja.
Lisää tavoitteita. Kovempaa ja kovempaa.

Mutta todellinen käänne tulee usein yhdestä yksinkertaisesta asiasta:

riittävästä unesta.
liikkeestä.
hengityksestä.

Ei mitään mystistä.
Mutta silti monelle vaikeinta.

Emotionaalinen palautuminen – lupa tuntea on lupa parantua

Tämä on se osa, josta puhutaan liian vähän.

Moni uupunut ihminen ei ole väsynyt työstä.
Hän on väsynyt pidättelemään tunteitaan.

Pitämään kulisseja.
Olemaan vahva muiden puolesta.

Mutta ihminen ei ole kone.

Me olemme tuntevia olentoja – ja tunne, jota ei kohdata, muuttuu usein väsymykseksi kehossa.

Siksi yksi tärkeimmistä keskusteluista työelämässä tänään olisi tämä:

Miten luomme työpaikkoja, joissa saa olla ihminen – ei pelkkä resurssi?

Palautuminen on uuden ajan johtajuutta

Tämä on se kohta, jossa moni johtaja, yrittäjä ja asiantuntija pysähtyy.

Koska tulevaisuuden kilpailuetu ei ole enää pelkkä osaaminen.

Se on jaksaminen.

Se on selkeys.

Se on kyky olla läsnä paineessa ilman että romahtaa sisältä.

Olen nähnyt yrityksiä, joissa ihmiset tekevät vähemmän tunteja – mutta saavat aikaan enemmän tulosta.

Miksi?

Koska heidän mielensä ei ole jatkuvassa ylikuormassa.

Kun ihminen palautuu, hän ajattelee paremmin.
Kun hän ajattelee paremmin, hän tekee parempia päätöksiä.
Ja siitä syntyy todellinen tehokkuus.

Ei pakottamalla.
Vaan vahvistamalla.

Se rohkein teko tänä vuonna ei ole tehdä enemmän – vaan suojella omaa energiaa

Jos minun pitäisi antaa yksi viesti ihmisille tähän aikaan, se olisi tämä:

Älä rakenna elämää, joka vaatii sinua rikkomaan itsesi pysyäksesi mukana.

Rakenna elämä, jossa jaksaminen ei ole sattumaa – vaan tietoinen valinta.

Jos olet yrittäjä – opettele sulkemaan kone ajoissa.
Jos olet työntekijä – opettele sanomaan rajat ilman syyllisyyttä.
Jos olet johtaja – opettele näkemään ihminen tuloksen takana.

Tämä ei ole pehmeää puhetta.
Tämä on kovinta mahdollista realismia.

Koska mikään yritys, projekti tai tavoite ei ole arvokkaampi kuin ihminen, joka sen toteuttaa.

Lopuksi – yksi suora kysymys sinulle

Milloin viimeksi pysähdyit niin, että kehosi ehti sinut kiinni?

Ei kalenterin pakottamana.
Ei sairastumisen kautta.

Vaan omasta tahdosta.

Koska usein todellinen muutos alkaa yhdestä pienestä teosta:

Yksi ilta ilman suorittamista.
Yksi kävely ilman puhelinta.
Pallopelit kentällä perheen kanssa.
Yksi syvä hengitys, joka muistuttaa sinua siitä – että sinä olet enemmän kuin työsi.

Ja jos tämä teksti saisi kiteytyä yhteen punch lineen, se olisi tämä:

Todellinen vahvuus ei ole kyky tehdä loputtomasti – vaan viisaus pysähtyä ennen kuin elämä pakottaa siihen.

Jos tunnet, että tämä osui johonkin syvälle

Jos huomaat itsessäsi väsymyksen, levottomuuden tai sen tunteen, että elämä kaipaa suunnan kirkastamista – älä jää yksin.

Me Malin Coachingilla kuljemme ihmisten rinnalla juuri näissä hetkissä.
Keskustelu, coaching tai digitaalinen valmennus voi olla se ensimmäinen askel takaisin omaan voimaan.

Voit aloittaa vaikka yksinkertaisesti Katjan valmennuksessa:
lähde kohti muutosta lempeästi Katjan opastamana

Kirjoittaja

Ville Malinen
Valmentaja ja yrittäjä, joka on kulkenut itse läpi uupumuksen, suunnan etsimisen ja uuden rakentamisen. Työssä yhdistyy käytännön yrittäjäkokemus, ihmisläheinen valmennus ja syvä ymmärrys siitä, mitä tarkoittaa rakentaa elämää, joka kestää – ei vain ulospäin, vaan sisältä käsin.

Jos haluat pysyä voimissasi tässä maailmassa, älä vain kehitä suorituskykyäsi – kehitä palautumiskykyäsi. Tilaa uusimmat päivitykset ja pysy matkassa mukana: https://malincoaching.fi/uutiskirje/