Viisi tähteä arvoa – jokainen kohtaaminen on juhla

Kevät tekee meissä jotain.

Luonto herää, valo lisääntyy ja elämä alkaa taas liikkua eteenpäin. Meillä se näkyy hyvin konkreettisesti – kevät on juhlien aikaa.

Vapun tienoille osuu minun ja tyttäreni syntymäpäivät, ja viime viikonloppuna käynnistettiin taas juhlakausi kahdella juhlapäivällä.

Siinä valmistelujen keskellä kysyin Katjalta puoliksi tosissani katsellessani hänen ja tyttäremme loihtimia tarjottavia juhliin:

“Missä juhlissa on enemmän tarjottavaa tai parempi palvelu?”

Hymyiltiin molemmat.
Koska tiedettiin vastaus. Katja tekee juhlat aina viimeisen päälle ja yhdessä haluamme tehdä vastaanoton lämpimäksi.

Juhla ei synny tarjoiluista – vaan arvosta

Meille on tärkeää, että vieraat viihtyvät.

Panostetaan ruokaan, yksityiskohtiin, tunnelmaan. Ei siksi että pitäisi, vaan siksi että me halutaan.

Yksi vieras sanoi sen ääneen:

“Huomaan että olette panostaneet. Arvostan sitä, että joku viitsii järjestää juhlia.”

Se pysäytti hetkeksi.

Koska siinä se on. Hyvä että joku muistutti minua siitä.
Arvo.

Vieraat tuovat juhlan mukanaan.
Me luodaan puitteet.

Ja kun nämä kaksi kohtaavat, syntyy jotain, mitä ei voi ostaa tai lavastaa.

Kaikki eivät tule, eikä se aina kerro sinusta

Oletko koskaan miettinyt, miksi joku ei tule juhliin?

Tai miksi joku jättää kerta toisensa jälkeen osallistumatta?

Helppo ajatus on, että teinkö jotain väärin.

Mutta harvoin kyse on siitä.

Elämässä on vaiheita, joissa ihminen ei jaksa osallistua.
Työ kuormittaa.
Mieli on väsynyt.
Jokin painaa pinnan alla.

Silloin juhla voi tuntua liian isolta. Ja sekin on ihan ok, vaikka haluaisi nähdä toisia.

Sama näkyy työelämässä.
Tulee kausia, jolloin ei jaksa lähteä edes virkistyspäivään. Kaikki menee suorittamiseksi.

Ja siinä kohtaa olisi tärkeä pysähtyä.

Ei pakottaa itseään lisää.
Vaan kysyä: mitä minulle oikeasti kuuluu?

Tahto ei ole pakko – se on suunta, jonka voi löytää uudelleen

Katsoimme tyttäreni kanssa erään Disneyn elokuvan ennen juhlia.

Siinä sanottiin yksinkertainen ajatus, joka jäi mieleen:

Kun ihmisellä on yhteys omaan tahtoonsa, asiat alkavat usein järjestyä.
Ja silloin kun sitä yhteyttä ei ole, elämä tuntuu helposti raskaalta ja hajanaiselta.

(.. jos aitoa tahtoa, ratkaisut löytyvät, jos tahto puuttuu, löydät tekosyyt.)

Se ei ole syytös.
Se on havainto.

Koska me kaikki ollaan joskus siinä kohdassa.

Juhlissa.
Työssä.
Arjessa.

Huomaat, ettei oikein innostu mistään.
Kaikki tuntuu vähän pakolta.
Asioita kyllä tekee, mutta ilman suuntaa tai tunnetta.

Silloin on helppo ajatella, että kyse on ajasta, kiireestä tai väsymyksestä.

Mutta usein pinnan alla on jotain muuta.

Ei ole vielä kirkasta, mitä kohti haluaa mennä.
Tai oma ääni on jäänyt muiden odotusten alle.
Tai elämä on vienyt voimia niin paljon, että kipinä on vain hiljentynyt.

Ja tämä on tärkeä kohta pysähtyä.

Ei siksi, että pitäisi heti tietää vastaukset.
Vaan siksi, että alkaa kuunnella itseään uudelleen.

Mikä minua oikeasti vetää puoleensa?
Mikä tuntuu aidosti hyvältä, vaikka pienesti?

Tahto ei aina tule isona liekkinä.
Se voi alkaa hyvin hiljaa.

Mutta kun sille antaa tilaa, se alkaa kasvaa.

Ja siitä syntyy uusi suunta.

Sama pätee valmennukseen

Tämä on ehkä suorin asia, minkä voin sanoa.

Tahdotonta ihmistä ei voi valmentaa.

Ei vaikka olisi maailman paras valmentaja.

Mutta kun ihmisessä herää halu…
vaikka pieni…

silloin tapahtuu.

Silloin hän haluaa tarttua käteen.
Silloin hän on valmis katsomaan itseään.
Silloin kasvu alkaa.

Ja joskus se alkaa hyvin hiljaa.

Siksi me puhutaan paljon yhdestä asiasta:

lempeä pysähdys.

Se ei vaadi osaamista.
Se ei vaadi valmiutta.

Se vaatii vain sen, että olet hetken paikalla.

👉 https://malincoaching.fi/tuote/lempea-pysahdys-yksilocoaching-1h/

Kun ihminen muistaa oman arvonsa

Haluan tähän liittyen jakaa yhden palautteen sellaisena kuin se on tullut.

Koska tämä kertoo enemmän kuin mikään teoria:

“Osallistuin Katjan lempeään pysähdykseen. Jokin painoi selvästi jo pidemmän aikaa vaikken tiennyt mikä. Katja teki taikoja, havahduin istumasta uima-altaalla pappani kanssa, joka toi minulle välitöntä oman arvon tuntoa elämään. En koskaan ole tavannut häntä, mutta se mikä välittyi tässä pysähdyksessä sai tämän yrittäjän ilon kyyneliin. Miehetkin saavat näyttää tunteet ja sieltä sain uutta kasvua. Kiitos osaavasta valmennuksestasi.”

Tässä ei ole kyse tekniikasta.

Tässä on kyse siitä, että ihminen kohtaa jotain aitoa itsessään.

Ja siinä kohtaa muutos alkaa.

Juhla on lopulta hyvin yksinkertainen asia

Mitä enemmän tätä miettii, sitä selkeämmäksi se tulee.

Juhla ei ole täydellinen kattaus.
Ei oikea ajankohta.
Ei täydellinen porukka.

Juhla on sitä, että haluat toiselle hyvää.

Kotona.
Töissä.
Elämässä.

Välillä se on synttärit ja kakku.
Välillä se on karting tai yhteinen illallinen.
Välillä se on yksi rauhallinen keskustelu.

Ja joskus se on pysähdys.

Sellainen, jossa ihminen saa muistaa kuka on.

Kun ihminen kokee olevansa arvokas, hän alkaa elää eri tavalla – ja siitä syntyy se oikea juhla.

Jos tämä teksti osui, tule kokeilemaan lempeää pysähdystä tai laita meille viesti. Katsotaan yhdessä, missä kohtaa sinun elämä kaipaa nyt tilaa, selkeyttä ja uutta suuntaa.

Kirjoittaja: Ville Malinen
Yrittäjä ja valmentaja Malin Coachingilla. Ville uskoo, että jokainen ihminen ansaitsee tulla nähdyksi arvokkaana – ei valmiina, vaan juuri siinä kohtaa missä on.

Haluatko lisää ajatuksia, jotka pysäyttävät sopivasti arjen keskellä? Tutustu valmennukseemme: www.malincoaching.fi/lempeä-pysähdys-valmennus