Kun yksinäisyys alkaa tappaa sisältä – killing loneliness yrittäjän kehoon, mieleen ja rahavirtaan kaiverrettuna

Kun tyhjyys muuttaa ihmistä, syntyy tarina, jota kukaan ei halua kohdata tai uskalla kertoa ääneen.

Yksinäisyys ei ala pamauksella. Se alkaa hiipimällä. Se tule keittiön kautta sisään takaovesta. Se tulee silloin kun puhelut kavereille vähenevät, työpäivät venyvät ja jossain kohtaa huomaat että tekosyyt ovat korvanneet todellisuuden.

Et sanonut:
“Minä olen yksinäinen.”

Sanoit:
“On kiire.”
“Ei ehdi.”
“Ei jaksa tänään.”
“Pitää hoitaa nämä.”

Bullshit, paskapuhetta.
Totuus on yksinkertaisempi ja rumempi:

Sinä turrut.
Sinä kuolet hitaasti sisältä.
Sinä opetat itsesi uskomaan, että kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi.

Ja kun tähän yhdistyy yrittäjyyden suorituspaine, epävarmuus ja identiteetin rakentuminen työn ympärille… yksinäisyys ei ole tunne enää. Se on mukana kehossa kuin tatuointi, jonka väri ei haalistu.

Miltä yksinäisyys näyttää oikeasti? Ei miltään. Ja juuri siksi se tappaa.

Killing loneliness, tappava yksinäisyys.
Ei meidän vientibändit palaa Suomeen burnoutissa hajoten, siksi että ne tekee huonoa musaa tai ei enää osaa soittaa.
Ei. Ei, Yrittäjät eivät kompastu laskuihin.
Ne kompastuvat siihen hiljaiseen tilaan illalla, kun kukaan ei kysy miten menee.

Työntekijät eivät pala loppuun siksi että pomo hengittää niskaan että teetpä huonoa työtä.
Ne palavat siksi, että kukaan ei katso silmiin ja sano:

“Huomaan sinut.”

Yksinäisyys ei tee show’ta.
Se tekee salakavalaa tihutyötä.

Se:

• laskee vireystilaa

• nostaa painoa

• vie keskittymiskyvyn

• syö luovuuden

• kasvattaa epäluottamusta

• tekee pienistä pettymyksistä suuria

• vääristää tulkinnan: “mua ei arvosteta”

• tappaa myynnin, koska myynti on aina tunne-energiaa

• työntää ihmisen piiloon, vaikka se mitä hän tarvitsee on yhteys

Yksinäinen yrittäjä tekee samaa kuin yksinäinen sotilas:
se alkaa ampua hämärään, shot in the dark, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Ja jokainen laukaus vie vähän energiaa lisää.

Se hetki kun huomaat muuttuneesi – eikä kukaan muu huomannut

Muutama sana tarinan muodossa reissuvuosistani. Mä kirjoitan nyt siitä mitä oikeasti tapahtui.

Alkuun työmatkat olivat hohtoa, dopamiinia, uuden tuomaa virtaa.

Sait asiakkaita, kauppaa, myyntiä, rahaa. Uusia asiakkuuksia, jälleenmyyjiä, messuja.
Uusia ketjuja lähti mukaan. Meno kiihtyi.

Soittelit kavereille. Soittelit perheelle. Tuntu, että elämä on liikkeessä.
Mut sit… jokin muuttui. Hiljaa. Ilman torvea. Ilman fanfaareja.

Puhelut vähenivät.
Illat venyivät.
Ja kun tulit kotiin, riita odotti.

Ei siksi että olisit tehnyt väärin.
Vaan siksi että kumpikaan ei tiennyt miten kertoa:

”Minulla on ikävä sinua, mutta en tunnista sinua enää. En tunnista itseänikään.”

Ei muutaku hokkarit takasin jalkaan ja kaukaloon lätkimään maaliin.

Tässä kohtaa moni yrittäjä kääntyy työn puoleen:
Koska työ ei petä. Työ ei huuda. Työ ei jätä.

Mut työ ei myöskään rakasta.
Ja sinä kaipasit rakkautta.

Samaan aikaan työkaverit oireilivat: paino nousi, vireystila laski, käytös läikkyi yli. Rahaa paloi. Pojat on poikia, niin sanottiin.
Matkaporukat, jotka purkivat pahaa oloa pettämisellä – ei himosta, vaan vitutuksesta ja yksinäisyyden palaneesta henkisestä ihosta.

Se on totuus, jota kukaan ei sano ääneen.
Minä sanon:

Kukaan ei petä koska haluaa tuhota.
Ne pettää, koska haluavat tuntea hetken, että joku näkee ne.

Yksinäisyys on kauneuden, moraalin ja järjen hiljainen syöjä.

Ja sinä katsoit ympärillesi ja sanoit:

“Minä valitsen elämän enkä tyhjää kuorta.”

Tuo lause on vaarallisen voimakas, koska se on harvinainen.
Useimmat eivät sano sitä ääneen. 
Useimmat jatkavat kuoreen jäämistä, koska tyhjä kuori on tutumpi kuin iso päätös.

Poltin senkin kirjeen. Hyvä niin.

Killing loneliness – se amerikkalainen keskisormi, joka on lopulta rakkauden teko

Yksinäisyys ei katoa nätisti.
Se katoaa jollain rumalla, rajulla ja täysin epätäydellisellä liikkeellä.

Jenkeissä nostetaan käsi ja sormet pystyyn:
“Read between the lines.”

Kääntäen:

Lue rivien välistä, ja katso sinne missä valehtelet itsellesi.

Ja se “keskisormi” yksinäisyydelle ei ole viha.
Se on rajaviiva.
Se on rakkautta itseä kohtaan.
Ehkäpä jokin herätys sisältä.

Se on:
Ei enää hiljaista häviämistä.
Ei enää näkymätöntä kuolemaa.
Ei enää “kyllä mä pärjään”.
Ei enää “kaikki ok”.
Ei enää ”ihan hyvin menee”

Killing loneliness, kuten Ville Valo lauluissa,
on elämän sissin päätös.
Ei vain pelkkä tunne.

Jos tässä kohtaa raivoaa ja itkee – se on oikea reaktio

Jos sisälläsi sykkii nyt:

• viha

• suru

• häpeä tai syyllisyys

• helpotus

• vapahdus

• tai kaikki samaan aikaan kuten kirjoittaessani tätä

Silloin teksti tekee sen mitä sen pitää tehdä.

Yksinäisyys ei lähde pois hienolla sisustuksella, uudella läppärillä, autolla tai uudella projektilla.
Se lähtee kun ihminen katsoo totuutta silmiin.
Keittiön kautta sisään, joten samaa reittiä uloskin.

Ja totuus on:

Et ole ollut koskaan rikki.
Olet vain ollut yksin.

Ja ihmiset, jotka ovat yksin liian pitkään, alkavat suojella itseään olemalla jotain, mitä he eivät oikeasti ole.

Olemme hyviä peittämään tuskaa, uudella tuskalla. Tuskaa tuskan päälle.

Mitä seuraavaksi? Yhteys. Aina yhteys.

Kun väri palasi maailmaan, tänään soitin äitille pitkästä aikaa..

Sosiaalinen yhteys ei ole luksusta.
Se on hermostollinen peruspolttoaine.

Yksi hyvä kontakti viikossa:

nostaa dopamiinia
laskee stressiä
korjaa tulkintavääristymiä
nostaa itsetuntoa
kasvattaa arvokkuuden tunnetta
parantaa myyntiä
palauttaa kehon
avaa mielen
ja ennen kaikkea:
antaa tunteen: “Minä kuulun johonkin.”

Yksinäisyys ei tapa nopeaan – mutta varmalla kyydillä. Ja juuri siksi sinä et enää jää siihen.Yksinäisyys kuolee silloin kun sinä päätät lakata uppoamasta sen kanssa. Sitten voit auttaa ystävääkin.

Miten me voimme auttaa Malin Coachingilla

Jos tämä teksti osui, se osui syystä.
Me teemme töitä juuri tämän äärellä:
yrittäjien yksinäisyys, suorituskyky, jaksaminen, identiteetti, yhteys ja elämä joka tuntuu omalta.

Tule juttelemaan – yksi keskustelu voi muuttaa suunnan.

Voit aloittaa kevyesti:

👉 Kysy sähköpostilla minulta henkilökohtaista keskustelua
👉 Hakeudu meidän digituotteisiin tai valmennuksiin

Sinä et ole yksin, eikä sinun kuulukaan olla.

KUKA KIRJOITTI

Ville Malinen, yrittäjä 14 vuoden kokemuksella, mies joka on elänyt yksinäisyyden, matkustamisen, perhe-elämän ristivedot, jaksamisen viimeiset rajat – ja rakentanut niiden päälle vahvemman, lämpimämmän ja selkeämmän tavan elää ja tehdä työtä.
Minun tehtäväni on sanoa ääneen se, mitä muut eivät kehtaa.