Yrittäjäisän muistilista – Minulle, Sinulle ja aika monelle muullekin
Yrittäjäisä kantaa harteillaan vastuuta, joka ei aina näy ulospäin, mutta tuntuu jokaisessa ajatuksessa. Päivän päätteeksi mieli voi olla täynnä keskeneräisiä asioita ja keho kantaa väsymystä, mutta kun kotiovi aukeaa, lapsi ei kaipaa toimitusjohtajaa. Hän kaipaa isää. Puoliso kaipaa kumppania. Ja isä itse kaipaa hetken rauhaa, ennen kuin avaa ovensa ja sydämensä perheelleen.
Minulle tärkein hetki on raja, jonka vedän työn ja kodin väliin. Hengitän. Vaihdan työvaatteet pois ja puen kotivaatteet, vien läppärit kaappiin kuin sulkisin portin päivän vaatimuksille. Kävelen koiran kanssa ja annan askeleiden rauhoittaa ajatukset. Ajattelen: nyt riittää tältä päivältä. Olen antanut työlle tarpeeksi. Nyt siirryn perheen pariin. Kun astun sisälle, sanon Katjalle: Kiitos, hyvä päivä takana. Yksinkertainen lause, joka tekee tilaa uudelle – yhteiselle illalle.
Arjessa on viisasta muistaa, että nälkä ja uupumus kasvattavat stressiä. Kun syön päivän aikana kunnolla, vältyn kotimatkan suklaapatukalta. Kun en hae postia väsyneenä, en anna laskujen varjostaa kotona odottavaa rauhaa. Raha-asiat hoidan pankin kanssa, en lasten. Heidän tehtävänsä on nauraa, leikkiä ja palauttaa minutkin takaisin siihen keveyteen, jonka vain lapsi osaa tuoda.
Lapsi, joka kiukuttelee, ei hyökkää. Hän pyytää: näe minut. Viiden minuutin täysi läsnäolo voi katkaista tunnin mittaisen draaman. Minulle tärkeitä ovat arjen minimi-isyyden hetket, jotka eivät jää väliin: iltahali, satu, lenkki yhdessä tai iltapasta perheen kesken. Yksinkertaisuus toimii parhaiten. Joskus ajan tyttären kanssa eläinkauppaan katsomaan kaloja ja kaneja, toisinaan lähdemme kahdestaan viikonloppureissuun. Nuo hetket kantavat enemmän kuin mikään suuri suunnitelma.
Olen oppinut, että vanhoja kaavoja voi muuttaa. Vaikka omassa lapsuudessa olisi ollut yrittäjäisä, joka ei ehtinyt olla läsnä, minä voin tehdä toisin. Hengitän, maltan hetken, ja päätän reagoida rauhassa. En jatka vanhaa ketjua, vaan annan omalle lapselleni sen, mitä hän tarvitsee juuri nyt: huomiota ja turvaa.
Ilta voi tuoda mukanaan lapsen raivon ja väsymyksen. Silloin muistutan itseäni: tämä ei ole minusta, tämä on lapsen tunne. Polvistun, katson silmiin, annan syliä tai tilaa. Eilen iltasadun jälkeen silitin tyttären päätä ja sanoin: nyt kaikki on hyvin. Hän tönäisi käteni pois ja nukahti sillä sekunnilla. Ymmärsin, ettei lapsi pyydä minulta mitään muuta kuin läsnäoloa ja rauhaa.
Kun huomaan oman hermoston kuohahtavan, otan askeleen sivuun. Vettä, hengitys, hetki aikaa. Pitkä uloshengitys on nopein tie takaisin rauhaan. Samaa tekniikkaa olen käyttänyt lapsen nukuttamisessa, ja samaa käyttää Karhuryhmä vaativissa tilanteissa. Jos toimii siellä, toimii täällä.
Palautuminen ei aina tarvitse suurta aikaa, mutta se tarvitsee tietoista pysähtymistä. Minulle se löytyy keittiöstä, kun laitan ruokaa. Se löytyy kuntopyörältä, rautojen kilahduksesta, trampoliinin naurusta. Joskus pakkaan perheen autoon ja lähdemme Tampereen rannalle katselemaan vettä. Siinä hetkessä huomaan, miten rauha valuu takaisin.
Sana
KERRALLAAN
ERITELTYNÄ
voi muistuttaa, mitä koti todella on:
RAUHA
NAURU
RINNALLA KULKIJA
Yhdessä kulkeminen näkyy myös puolison kanssa. Meillä se on high five -läpsyt kesken ruoanlaiton, ohimennen annettu halaus, kiitoksen sanat, jotka tekevät tavallisesta päivästä lämpimän. Jokainen aamu alkaa yhteisellä kävelyllä koiran kanssa. Ne pienet hetket juurruttavat meidät yhteen.
Silloin ymmärtää, ettei täydellisyyttä tarvita. Riittää, että on riittävän hyvä. Riittää, että pysähtyy. Riittää, että rakastaa.
Kuvassa: Viljo -papan HB kyniä, Katja vaimon ostama isänpäivämuki ”Daddy” ja tyttären punaisia muistilappuja isille työpäivään. Taustalla työpäivässä vielä simpukoita kesän Kreikan matkalta. Näissä on hyvän toimistopäivän ainekset!
