Kun kone käy täydellä teholla, mutta öljyä ei lisätä

On outoa, miten pitkälle ihminen voi kulkea ilman pysähtymistä.
Yrittäjä voi vetää viikon toisensa jälkeen, laittaa asiakkaan etusijalle, auttaa, luoda, kantaa. Ja siinä samalla – jossain hiljaisessa välissä – alkaa kuulua pieni kitinä.

Ei ehkä iso ääni, mutta merkki siitä, että jokin kaipaa huoltoa.

Se on vähän kuin moottori, joka pyörii kauniisti mutta huomaamatta kuivuu. Kone ei pysähdy, koska yrittäjä ei pysähdy.
Ja silti – pysähtymättömyys on se, joka lopulta pysäyttää.

Kun kaikki muu saa osansa – mutta sinä et

Olet ehkä huomannut sen: annat perheelle kaiken. Työlle kaiken. Yritykselle, asiakkaille, lapsille, työntekijöille, arjelle.
Mutta kun pitäisi antaa itsellesi – lepoa, palautumista, hierontaa, aikaa, koulutusta, tai vaikka ihan vain viikonloppu ilman velvoitetta – siihen tulee outo tunne.

Kuiskauksena jostain vanhalta ajalta: “onko tämä nyt oikein?”
Syyllisyys, kuin näkymätön selkäreppu, joka painaa juuri silloin, kun pitäisi hellittää.

Ja me ymmärretään se.
Me ollaan Katjan kanssa oltu siinä: samassa välissä, missä sydän tietää, että olisi aika tankata, mutta mieli sanoo “ehkä ensi viikolla, ehkä kun projekti on ohi.”
Mutta se projekti ei lopu. Seuraava odottaa jo.

Rahasta ja häpeästä – se hiljainen ohjelmointi

Moni meistä on kasvanut ajassa, jossa rahaa ei käytetty itseensä, ellei ollut “tarvetta.”
Raha oli työkalu, ei tunne. Sillä tehtiin järkeviä asioita – ei nautintoa.
Ja jos nautinto tuli, se piti perustella.

“En minä nyt itseeni… lapset ensin, yritys ensin, kyllä minä sitten.”
Kuulostaako tutulta?

Mutta tässä on se juttu:
Yritys ei kasva, jos yrittäjä kuihtuu.
Perhe ei voi hyvin, jos se ihminen, joka pitää kaikki langat käsissään, ei saa omaa huoltoa.

Itseensä sijoittaminen ei ole hemmottelua, vaan pakollinen huoltotoimenpide. Ennakoivasti, ei jälkijunassa.
Se on öljynvaihto. Se on turvallisuus. Se on investointi siihen, että jaksat luoda, johtaa ja rakastaa.

Kun oma laiva vuotaa, koko satama pysähtyy

Työskentelin laiva-alalla Saksassa ollessani, ja minulle selvisi hyvin nopeasti, kuinka merkittävä osa maailman rahtilaivoista odottaa jatkuvasti satamissa täyteen lastattuna lupaa irtautua matkaan.
Lupaa ei ole myönnetty – ei siksi, etteikö määränpää olisi selvä tai lasti arvokas, vaan koska ennakoivat huoltotoimet ovat jääneet puolitiehen. 

Ja paradoksaalisinta on, että ratkaisu on usein naurettavan pieni. Naurettavan.
Jokin kymmenien eurojen arvoinen osa, huoltotiiviste tai venttiili on jäänyt vaihtamatta.
Silti sen takia laiva seisoo satamassa, polttaa päivittäin tuhansien eurojen arvosta polttoainetta, satoja tuhansia satamapaikan sakkoja ja henkilöstökuluja, ja lasti odottaa. 
Lopulta osa lennätetään kiireellä lentorahtina – kymppitonnien hinnalla – pikana Istanbuliin tai mihin ikinä laiva onkaan jumiutunut.

Kuulostaa tutulta, eikö?
Me ihmiset, yrittäjät, johtajat, vanhemmat – kuljetamme omia lastiamme päivästä toiseen. Vastuita, tavoitteita, perhettä, asiakkaita.
Mutta jos oma laiva vuotaa, mikään lasti ei liiku.
Silloinkin kun uskoo tekevänsä palveluksen muille, todellisuudessa koko satama kärsii viivästyksistä. Ja jokainen viivästys maksaa – ajassa, rahassa ja voimassa.

Oman huollon laiminlyönti ei ole vain yksilön ongelma. Se on koko laivaston hidaste.
Kun yksi huoltaa itsensä, hän vapauttaa myös muut liikkumaan.

Syyllisyys ei ole vihollinen – enemmänkin opas

Kognitiivisen psykologian näkökulmasta tuo syyllisyyden tunne on vain opittu sääntö, joka aikanaan suojeli sinua.
Ehkä lapsena opit, että “itsekkäät ihmiset eivät ole hyviä.”
Ehkä malli oli, että hyvä vanhempi, hyvä työntekijä, hyvä ihminen antaa enemmän kuin ottaa.

Mutta aikuisena tuo sääntö kääntyy sinua vastaan.
Se sama hyvyys, joka aikanaan kannatteli, alkaa nyt kuluttaa.
Ja vapautuminen alkaa vasta, kun huomaat sen:
“Tämä ei ole itsekkyyttä.” Tämä on vastuullisuutta itseäni kohtaan.

Syyllisyys muuttuu silloin opettajaksi.
Se kertoo, missä kohtaa vanha ohjelmointi on vielä voimassa.
Ja kun sen näkee, sen voi kirjoittaa uudelleen.

Itseensä sijoittaminen näkyy kaikessa

Ollaan huomattu valmennuksissa, että yrittäjän oma huolto näkyy yrityksen tuloksessa kuin kompassin neula pohjoisessa.
Kun sinä olet levännyt, sinä kuuntelet paremmin.

Kun sinä olet syönyt hyvin ja nukkunut, asiakkaat kokevat sen turvana.
Kun sinä annat itsellesi rahallista arvoa – koulutuksen, sparrauksen, palautumisen – yritys hengittää vapaammin.

Kyse ei ole luksuksesta, vaan jatkuvuudesta.
Kukaan ei rakenna kukoistavaa yritystä, jos rakentaja itse sammuu.

Lupaus itselle – pieni, mutta ratkaiseva

Ei tarvitse hypätä suoraan lomamatkaan tai isoon satsaukseen.
Aloita pienestä.
Jostain, missä tunnet syyllisyyden pienen piikin – ja tee se silti.
Osta aikaa, lepoa, palvelu.
Maksa itsellesi takaisin niitä tunteja, jotka annoit kaikille muille.

Me ollaan nähty, miten se muuttaa kaiken.
Kun yrittäjä alkaa kohdella itseään samalla arvokkuudella kuin asiakasta, kaikki kasvaa.
Yritys. Perhe. Ihminen itse.

Tämä on se hetki, kun kysyt itseltäsi:

Mitä minun huoltoni vaatii juuri nyt?
Ja uskallat vastata siihen ilman selityksiä.

Koska sinä olet sen kaiken ytimessä.
Kun sinä voit hyvin, kaikki ympärilläsi kukoistaa.

Tule huoltamaan itsesi, ennen kuin moottori sammuu

Malin Coachingin valmennukset eivät ole “lisää tekemistä”, vaan pysähtymisiä, joissa yrittäjä saa luvan olla ihminen.
Me autamme sinua rakentamaan oman huoltojärjestelmäsi – kehon, mielen ja työn tasapainon.
Varaa aika keskusteluun täätä ja lähdetään palauttamaan sinut takaisin siihen, missä voima asuu: sinussa itsessäsi.