Miltä näyttää yrityskulttuuri, jossa numerot ohittavat ihmiset?

Oletko joskus kokenut, että innostuksesi yrityksen perustamisesta jäi muiden epäilysten ja kommenttien varjoon? Kenties julkaisusi omasta onnistumisestasi kohtasi hiljaisuutta tai ohitettiin olan kohautuksella – samalla kun toisten pienemmätkin saavutukset nostettiin jalustalle. Tämä on valitettavan yleistä kulttuurissa, jossa inhimillinen arvo mitataan vain numeroiden kautta. Uidaanpa hetki syvässä päädyssä haiden seassa siedättyen – ja puhdistetaan tomuja yrittäjän harteilta. Avaan tässä blogissani matkan varrelta tarttuneita tärkeitä oppeja sekä asiakastyössämme kohdattuja pienen pieniä ruusun piikkejä sielusta suoraan leijonan kidasta ammennettuna. Lets go!

Kasvu, liikevaihto, seuraavat tavoitteet – nämä ovat tärkeitä elinvoimaiselle yritykselle, muttei koko totuus. Jos yrityksessäsi puhutaan vain euroista ja prosenttikäyristä, saatat huomata jotain oleellista puuttuvan – sen, mikä ei näy taulukoissa: ihmisen. Sinun hyvinvointisi. Fiilis, jolla rakennat päivästä toiseen liiketoimintaa. Henkinen pääoma. Se, että jaksat, uskallat ja viihdyt siinä, mitä teet.

”Keskittykää työn tekoon” on lause, joka leikkaa kuin veitsi silloin, kun haluaisit jakaa intoasi, oivalluksiasi tai uuden suunnan löytämisen iloa vaikkapa median innostuneessa päivityksessä.

Kun yrityksessä mitataan vain liikevaihtoa ja kasvua, jää moni näkymätön, mutta ratkaiseva arvo huomioimatta. Psykologinen turvallisuus, tunne siitä, että saa olla oma itsensä, idearikkaus, sitoutuminen ja innostus – kaikki nämä voivat kuihtua hiljalleen.

Miten työpaikalla reagoidaan, kun joku yrittää tehdä toisin, pehmeämmin, ihmislähtöisemmin? Onko silloin helppo puhua vai aletaanko kyseenalaistaa, syytellä tai vaientaa? Missä vaiheessa innostus muuttui varovaisuudeksi? Milloin aloit jättää kertomatta, miten hyvin jokin meni? 

Tätä blogia kirjoittaessani huomaan musiikin taustalla jatkuvasti sisäisen uhrautuneen kriitikon, joka kyseenalaistaa, että saako tästä aiheesta nyt puhua ääneen ja että kannattaako juuri nyt? Siitä tiedän, että tämä pitää tehdä nyt. Todellakin! 

Onko tämä vain yritysmaailmaa – vai näkyykö sama kotona?

Moni meistä tunnistaa samoja kaavoja myös ihmissuhteista. Kumppani saattaa ohittaa sanasi, vähätellä kokemustasi tai muistaa asiat eri tavalla – ehkä väittää, ettei muista edes lyöneensä sinua, tai syyttää sinua väärin muistamisesta. Työelämässä tämä voi kääntyä tilanteiksi, joissa omaa kokemusta kyseenalaistetaan systemaattisesti. Vai oletko jäänyt vaille kommentteja, kun jaoit ilouutisen uudesta yrityksestäsi tai onnistumisestasi? Hiljaisuus voi viiltää kovempaa kuin suora kritiikki.

Sanotaan, että sinulla on ongelmia kaikissa yhteistyökuvioissa – mutta sinä et koe niin. Kuulit vain, että ”pikkulinnut kertoivat”. Yhtäkkiä syntyy tarina, jossa sinä olet ongelma, vaikka et ole edes saanut mahdollisuutta kertoa omaa näkökulmaasi.

Kotona saattaa myös röyhkeän vähättelevästi kuulua, ettei kukaan muista montaa kertaa, jolloin sinua satutettiin – oletko kenties vain keksinyt kaiken? Työssä taas saatat kuulla, että “asiakas on tässä asiassa väärässä”. Molemmissa tilanteissa sinun kokemuksesi mitätöidään. Onko tämä tuttu tunne?

Tämä dynamiikka ei ole sattumaa. Se on osa suurempaa, usein tiedostamatonta kulttuuria.

Mitä on toksinen maskuliinisuus ja miten se liittyy tähän?

Toksinen maskuliinisuus ei tarkoita miehisyyttä itsessään. Se viittaa kulttuurisiin ihanteisiin, jotka painottavat:

• kontrollia muiden yli
• tunteiden tukahduttamista
• kilpailullisuutta yhteisöllisyyden sijaan
• egon suojaamista hinnalla millä hyvänsä

Kun nämä ihanteet hallitsevat, jää tilaa hyvin vähän haavoittuvuudelle, läsnäololle tai rakentavalle vuorovaikutukselle. Tällöin johtamisesta tulee vallankäyttöä ja yrittäjyydestä selviytymistaistelua.

Entä.. Jos työpaikalla ei voi puhua tunteista? Jos tukea ei heru, mutta vertailua kyllä? Jos haavoittuvuus nähdään heikkoutena eikä voimavarana? Jos itsevarmuus sekoitetaan kovuuteen ja empatia pehmeyteen?

Toksinen maskuliinisuus voi näkyä rakenteissa, asenteissa, sanoissa ja hiljaisuudessa. Sitä ei tarvitse olla kaikkialla, jotta se vaikuttaa – riittää, että se muuttaa tilan tunnelman. Syntyy kulttuuri, jossa yksilö ei enää loista, vaan alkaa pienentää itseään.

Tuntuuko, että oma itsetuntosi on murentunut hiljalleen?

Yrittäjä saattaa alkaa vertailla itseään muihin. Tunne siitä, ettei pärjää tai ettei riitä, syntyy pikkuhiljaa. Kukaan ei ehkä sano sitä suoraan – mutta eleet, sanat, vaikeneminen ja toisten korostaminen tekevät selväksi, kuka on ”parempi yrittäjä”.

Alat miettiä, että muut osaavat paremmin. Että he osaavat myydä, tai myyvät enemmän. Saatat ajatella, että muut saavat paremmin kauppaa aikaan kuin sinä.

Ehkä kumppaniyrityksessä toisen saavutukset nostetaan framille, ja sinun osasi kuitataan nopeasti: “👍”. Tai pahempaa: joku muu ottaa kunnian siitä, mitä olet rakentanut. Syntyy tunne, ettei riitä. Et ole tarpeeksi. 

Kulttuuri, jossa iloa, innostusta tai erilaisuutta ei kestä, ei ole terve. Se on merkki siitä, että tunteet nähdään uhkana, ei voimavarana. Usein tällaisessa ympäristössä syntyy hiljainen kilpailu, jossa yksilöitä ei nosteta, vaan saavutuksia otetaan itselle. Kiitoksen tilalla on hiljaisuus, tai ehkä vain peukku – kuin sanaton viesti: älä nyt kuvittele liikoja. Olet ihan kuin isäsi, tai muuta vastaavaa yleistämistä.

Kävin Reserviupseerikoulun vuonna 2007, josta minulle jäi valtava palo liikuntaan ja kouluttamiseen. Yksi vahvin henkisistä arvoistani syntyi ehkä juuri tuona kesänä, oman esimieheni kautta; “kaikki hankkivat omat natsansa, kukaan ei nouse toisen silmäkulmasta loistoon”. Muistan tuon lausahduksen elävästi selkärangassa arvon tunteena ja tämä on muistuttanut monessa tilanteessa isällisinä sanoina.

Yksin pärjäämättömyyttä voidaan käyttää pelotteena: ”Eihän sinusta olisi yksin tähän.” Appivanhempani Ilkka monesti “nosti” minua yritystaipaleen alussa, muistuttaen että “fiksut pärjää aina”. Tämäkin lausahdus voi pelastaa monen junan raiteilta suistumisesta, jos vaan pysähtyy hetkeksi miettimään, mikä olisi nyt fiksua, sen sijaan miten tähän asti on toiminut vaikkapa työyhteisön kesken.

Entä jos olet juuri päässyt alkuun ja joku muistuttaa, että yritykset usein kaatuvat ensimmäisten vuosien aikana? Tai ehdottaa, että sinä et ehkä ansaitse kunnollista palkkaa – koska ”tutkitusti näin käy kaikille yrittäjille alkuun”. Tässä on mainittaekseni muutama kommentti joita on matkan varrella tarttunut asiakastyössä.

Tietysti nuorta miestä laittoi tuolloin miettimään, että olikohan ne kuitenkin oikeassa, enhän minä mistään rikkaasta menestyneestä suvusta tule kuten he. Kuitenkin voimakas vastareaktio, ylpeys ja mieto vihastunut tuulahduskin saattoi olla, kun mielessäni totesin malisittain että “mehän katotaan”! Ja niin on katsottu nyt yli 13 vuotta – joka päivä katsotaan miten voimme palvella paremmin. Ehkä ilman näitä “motivoivia” kommentteja moni upea kokemus olisikin jäänyt saavuttamatta. Meillä on taipumus vetää kaikki ne kommentit puoleemme, joita tarvitsemme, vaan emme halua kuulla.

Kuuntele aina mitä sinulle kerrotaan ja päätä itse mielessäsi kumpaan suuntaan kallistut; jatkoon vai ei jatkoon.

Oletko kokenut maton vedettävän jalkojen alta?

“Olen ollut niin paljon mukana tuossa firmassa.”

Tämä lause voi kuulostaa tukemiselta – mutta silloin, kun sen kuulee vasta onnistumisen hetkellä, se voi olla kuin isku. Sinun saavutuksesi muuttuu toisen kertomuksessa heidän ansiokseen. Tunnistatko tämän kaavan? Mikä ei tapa yleensä vahvistaa, näin uskottelin itseni ajattelemaan ja se kyllä toimii (fake it until you make it).

Yrittäjän päivä mielestäni on kaikkea muuta kuin vain “pääduunin” tekoa. Se on tunteiden ja ajatusten hallintaa.

Yrittäjänä olen ymmärtänyt vasta viime vuosina, kuinka auki me olemme työssä, onhan sen pakko olla sydämentyötä sielusta lähtöisin jos sitä viikkoa pidempään päällään seisoen jaksaa tehdä. My blood, my love, my life – kuten lauluissakin lauletaan. Ville Valo sanoitti tämän hyvin, että artisti elää munkkina kiviluolassaan pari kolme vuotta syömättä ja juomatta, kyyneleissä raapustaessaan lauluja kasaan. Sitten laulut julkaistaan ja ensimmäinen soundin arvostelija kirjottaa tyhjentävän arvostelun perusteluineen “paska levy”. Moni yrittäjä kohtaa tätä dualismia päivittäin – toiset jopa ilman palkkaa.

Yhteistyön päättyminen ja sen jälkimainingit – yrittäjän näkökulma

Työuran varrella on ollut useita tilanteita, joissa pitkään jatkunut yhteistyö on päättynyt haastavasti. Joissain tapauksissa vuosia kestänyt kumppanuus on lopulta kariutunut uupumukseen tai näkemyserojen kasvuun. Yhteistyön päättymistä on joskus seurannut voimakkaita reaktioita – pettymyksiä suorasanaisesti ja tunnepitoisesti.

Näissä tilanteissa esiin nousseet kommentit ovat toisinaan voinut paitsi tehdyn työn arvoa, myös luotettavuutta. Yrittäjälle tällaiset palautteet voivat olla raskaita, etenkin kun on toiminut omien arvojensa, rajojensa ja rehellisyyden pohjalta.

Päätöksiä vetäytyä yhteistyöstä on myös saatettu kritisoida tai pitää itsekkäinä. On esitetty näkemyksiä siitä, että ilman yhteisöä ei voisi pärjätä, tai että lojaliteetti yhteiseen historiaan olisi edellytys jatkuvalle yhteistyölle. Joissain tapauksissa mennyt yhteinen työ on sivuutettu nopeasti, ja yhteyden katkeaminen on ollut jyrkkä.

Tällaiset tilanteet näyttävät usein seuraavan tiettyä kaavaa: kun ihminen alkaa kuunnella omaa sisäistä ääntään ja tekee päätöksiä omasta hyvinvoinnistaan käsin, ympäristö ei aina reagoi ymmärtävästi. Muutokset dynamiikassa – erityisesti vallan tai vastuun jakautumisessa – voivat herättää pelkoa, vihaa tai syytöksiä. Tämä ei välttämättä tarkoita, että päätös olisi ollut väärä, vaan että se haastaa vakiintuneet rakenteet.

Yrittäjänä yksi tärkeimmistä taidoista onkin oppia tunnistamaan omat rajansa ja toimimaan niiden mukaisesti – myös silloin, kun se aiheuttaa reaktioita ulkopuolelta. Rehellisyys itselle ja rakentava irrottautuminen voivat pitkällä aikavälillä vahvistaa sekä omaa työhyvinvointia että tulevien yhteistyökuvioiden selkeyttä ja kestävyyttä.

Kun toinen saa valokeilan ja sinulle jää valosta varjo

Älä mittaa ja vertaile muita – keskity omaan tekemiseen niin menestyt. Taas toisaalta kateus kasvaa pienissä tertuissa matkalla. Jos yrittäjyydessä puhutaan vain kovista mittareista ja vertailusta, saatat kokea, että sinut työnnetään hitaasti mutta varmasti ulos. “Et tuo enää samanlaista panosta.” “Tuo toinen tekee enemmän.” Ja ennen kuin huomaatkaan, itsetuntosi on murentunut pala palalta – eikä kukaan ulkopuolelta näe, mitä tapahtuu.

Miltä tuntuisi kirjoittaa ylös kaikki asiat, joissa olet hyvä? Entä hetket, jolloin olet saanut aikaan jotain merkittävää, jopa pientä mutta arvokasta? Voisiko jo se, että alkaisit nähdä oman osaamisesi uudelleen, palauttaa palan sinulle kuuluvaa tilaa?

Miten voit alkaa tunnistaa omaa arvoasi uudelleen?

Yksi yksinkertainen mutta voimakas harjoitus on oman kulttuurin ja itsetunnon kartoitus. Voit kysyä itseltäsi:

• Missä ympäristöissä koen, että saan olla oma itseni?
• Milloin olen viimeksi tuntenut ylpeyttä itsestäni – miksi?
• Mitkä ovat onnistumisiani, joita en ole edes kertonut ääneen?
• Koetko, että sinua kannustetaan vai vertaillaan? 
• Miltä sinusta tuntuu aamuisin, kun alat työhösi?

Kirjoita nämä ylös. Pidä lista, jota päivität viikoittain. Itsetunto ei ole staattinen ominaisuus, vaan tietoista oman arvon muistamista ja vahvistamista. Muistan korkeakoulusta hauskan lausahduksen, että ”insinööri on tasan sen verran insinööri kuin itselleen kertoo”. Ala siis muistaa oma arvosi, kerro itsestäsi uutta tarinaa – ja paras hetki siihen on nyt.

Sanoita osaamisesi. Kirjoita auki, missä olet hyvä. Nämä eivät ole egoa – ne ovat sinun totta.

Miten lähdet rakentamaan uutta?

Sinä voit alkaa rakentaa omaa kulttuuriasi, joka on samaan aikaan:

• kunnianhimoinen
• ihmislähtöinen
• intuitiivinen
• kannustava

Se alkaa siitä, että alat uskoa uudelleen omaan näkemykseesi. Alat uskoa itseäsi, enemmän kuin muuta ulkopuolista maailmaa. Uskot pääsääntöisesti enemmän asioita, jotka kumpuavat rinnastasi tai nenän takaa, kuin että etsit vahvistusta mediasta. Etsit ihmisiä lähellesi tueksi, jotka eivät vain puhu arvoista – vaan elävät niitä kanssasi.

Lopulta hyppy syvään päähän ei ole uhka, vaan voiman teko.

Kun uskallat astua meren tuntemattomaan – mahdollisuuteen, vapauteen ja oman totuutesi virtaan – vaikka ympärillä ui epäilyksiä ja haita, alat luoda maailmasi uusiksi. Et tarvitse enää hyväksyntää tai lupaa. Kun poltat paluulaivat, et jätä itsellesi muuta vaihtoehtoa kuin mennä täysillä eteenpäin. Siellä, missä ei vielä näy tietä, syntyy sinun tiesi.

Oletko valmis valitsemaan toisin?

Unelmakipinä-coachingissamme olemme auttaneet kymmeniä asiakkaita tunnistamaan tätä samaa ilmiötä. Olemme käsitelleet toksisen ja haavoittuneen maskuliinisuuden juuria, sen vaikutusta ihmissuhteisiin, työyhteisöihin ja yrittäjyyteen. Käsittelemme usein syvällisesti maskuliinisuuden eri muotoja – sekä vahvistavaa että haavoittunutta. 

Työssä ja kotona näkyvät ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa. Me olemme auttaneet monia tunnistamaan, purkamaan ja vahvistamaan omaa ydintään. Jos kaipaat peiliä ja uutta polkua työhön tai yrittäjyyteen, olet tervetullut mukaan meidän matkaan.

On ollut helpottavaa huomata, että ilmiö ei ole yksilön vika – se on kulttuurinen malli, jota voi alkaa purkaa tietoisesti.

Jos tunnistat itsesi tästä, olet tervetullut Unelmakipinän yksilöcoachingiin. Puhutaan siitä, miten voit lähteä luomaan omaa näköistäsi kulttuuria – joka alkaa sinusta.

Lue lisää meidän Unelmakipinä palvelusta jolla sytytämme uusia kipinöitä: Unelmakipinä – yksilöcoaching